Vanha jakkupuku mahtuu taas

Viimeinkin mahdun taas tähän puolihameeseen, joka vielä vuodenvaihteessa ei mennyt päälle ollenkaan. Pääsiäisen aikoihin se jo meni päälle mutta oli niin tiukka, että en olisi voinut istua siinä. Tänään on 6 kiloa on lähtenyt ja nyt se menee päälle kivasti ja pääsi tänään työvaatteeksi ensimmäistä kertaa pariin vuoteen :)

Silkkipaita on joku edullinen ja jäänyt nyt aika reiluksi mutta tykkään itse tästä yhdistelmästä.

Itse hamehan ei ole mitenkään erikoinen mutta siihen kuuluu kivan yksinkertainen lyhyt jakku, johon on helppo yhdistää erilaisia paitoja. Materiaali on hyvälaatuista ohutta villakangasta ja puvun on aikanaan tehnyt mulle räätäli Kiinassa. Tähän kuuluu myös hihaton kotelomekko. Teetätin nämä pari vielä käytössä olevaa kiinalaista pukuani aina kolmiosaisina; jakku, hame ja mekko. Tällöin yksi puku riittää parin päivän työmatkalle.

Ylivalotin tämän kuvan tarkoituksella, jotta tummanharmaan puvun leikkaukset erottuisi. Jakku on siis lyhyt, loppuu hyvään kohtaan lantion yläpuolelle, siinä ei ole nappeja eikä siis tarkoitettukaan menemään kiinni.

Kengät on Peter Kaiserin avokkaat 3cm korolla.

Työpaikan kulkukortti ei tietenkään ole kaunis koru mutta pakollinen jokaisella, enkä sitä nyt tänään muistanut ottaa kuvia varten pois ;-)

Orange is the new black

Joo. Olen ihastunut oranssiin. Silleen salakavalasti hiipien tää mun ihastus on alkanut. Ostin joskus oranssin trikoo"jakun" ja siitä se sitten lähti... Nyt sitä oranssia tupsahtelee tämän tästä. Tummansinisen kanssa, mustan kanssa, punaisen kanssa, nyt viininpunaisen kanssa. Nyt en vaan löydä mistään kirkkaan oransseja sukkiksia, vaikka oon koittanut mun vakiosukkiskaupat penkoa. Mutta kas tässä. 

Paita tarttui mukaan Lindexiltä pari viikkoa sitten. Toppi alla on ikivanha, en edes muista mistä on peräisin. Täydellistä ja edullista kynähametta kaipaavat opastan H&M:lle tuon kympin trikoohameen perään. Sukkikset on vanhat, varmaan Lindexiltä joskus ostettu. Tykkään kovasti, tuo paita on nyt ollut tosi paljon käytössä. On mulla kengätkin ollut jalassa, mutta mukavampihan se on töissä olla ilman. 

Kevyttä ja keväistä

Tuntuupa mukavalta pitkästä aikaa pukeutua johonkin muuhun, kuin pitkähihaiseen t-paitaan ja neuletakkiin. Ja kun sanon pitkästä aikaa, niin tosiaan tarkoitan pitkästä aikaa. Nimittäin joululomasta saakka, hartiat on olleet sen verran jumissa, että vähänkin tiukempi paita on tarkoittanut takuuvarmaa päänsärkyä iltapäivästä. Ei siis ole tehnyt mieli laittaa päälle mitään joustamattomasta materiaalista valmistettua yläosaa muuten kuin äärimmäisessä hädässä. 

Varsinaista tarvetta vähän siistimmälle pukeutumiselle ei tällä hetkellä töiden puolesta ole. Jokainen pukeutuu, miten haluaa ja toimistolla näkyykin vähän kaikkea aina tummasta puvusta narutoppiin ja legginsseihin. Yleensä koitan pukeutua kohtuullisen smartisti, mutta kuitenkin sen verran rennosti, että jaksan istua koko päivän suunnilleen samassa asennossa. Tälle päivälle valitsin valkoisen kauluspaidan ja puuvillaisen ruutuhameen. Jotenkin olo tuntui keväiseltä ja halusin valita vähän vaaleampaa, kuin ne tumman harmaat, violetit, viininpunaiset ja laivastonsiniset sävyt, joita olen käyttänyt koko talven. Valitsin pitkästä aikaa myös ihonväriset sukkahousut, mikä on toinen varma kevään merkki. Asusteena  tällä kertaa huivi hiuksissa. 

Kaikki vaatteet hankittu kirpputoreilta, 
kengät Marks & Spencer

Sitä sun tätä

Voihan vaatteiden valinnan vaikeus. Mitään ei oo puhtaana, ei ainaskaan mitään, mikä sopii keskenään yhteen, ei ehdi ettiä mitään, ei jaksa taas mustaa ja jotain, kääääääk! Pöllöhame. Se on puhtaana. Siinä on petroolinsinisiä palloja, joten kaveriksi sopii petroolit sukkikset. Sit siinä hameessa on punaista, joten punainen paita. Mut paita on lyhythihainen, etsitäänpä neuletakki. Ei löydy mustaa, otetaan harmaa, koska hame on harmaa. Kokonaisuus on erinomaisen riemunkirjava, mutta joo, tykkäsin kyllä itse kovasti. :-D Kenkinä oli vielä mustat nilkkurit ja käsilaukku oli musta. Kas näin, konttorirotta valmiina päivän haasteisiin.

Läppäri liikenteessä

Jaa vai tunnistaa suomalaisen kuulemma siitä, että hän kulkee läppärireppu selässä ;-)
Saanen siis pitää Suomen passini jatkossanikin sillä hyvin usein roudaan läppäriäni tässä epätyylikkäässä mutta niin kätevässä repussa. Sama tunniste toimii muuten myös saksalaisilla ja sveitsiläisillä - hekin kulkevat käytännöllinen läppärireppu selässä. Mutta olemmeko sitten enää tunnistettavissa?!

Työläppärini on iso ja painava. Teen usein töitä kotoa ja tykkään sen isosta näytöstä. Myös pitkillä junamatkoilla arvostan sen suurta näyttöä. Usein matkassa kulkee myös laturi ja kuulokkeet skypepuheluita varten. Repussa läppäri on optimaalisesti suojattuna kolhuilta tai muilta mahdollisilta vahingoilta, mitä liikkeellä ollessa voisi läppärille sattua.



Mutta jos minulla on tiedossa vain pikainen piipahdus asiakkaan luona antamassa joku esitelmä niin silloin käytän tätä asiaa varten ostamaani nahkalaukuka. Vetoketju avautuu aivan reunasta toiseen, joten läppärin mahduttaminen siihen ei ole ongelma. Lisäksi mahtuu hyvin kaikki tavallisestikin käsilaukussa kulkeva tavara, mikä ei aina ole kovin vähän.

Reppu: joku halpisläppärireppu, ikääkin varmasti jo 5 vuotta.
Laukku: Knomo London, ikää reilu vuosi

Ysärikaikuja

Jostain syystä viime aikoina omaa silmääni ovat miellyttäneet todella paljon asiat, jotka ammentavat yhdeksänkymmentäluvusta kaikuja. Nappiverkkarit ajattelin jättää 20 vuoden taakse ja Hello Boys -napapaitaa vieroksuin jo silloinkin, mutta moni muu asia näyttää nykyään todella hyvältä minun silmääni.

Yhdeksänkymmentäluvulla tosin minulla oli Dr Martensit vihreät ja Marimekon olkalaukku musta, mutta jotenkin sitä pitää päivittää tyyliä tälle vuosituhannelle.

Itseasiassa tuon vihreän laukun kanssa yllätin itseni. Vielä tovi sitten olisin pitänyt sitä tosi ysärinä enkä mitenkään positiivisella tavalla. Murretut värit eivät jotenkin miellytä silmääni ja kiitos erittäin voimakkaan vihreän kauden olin kuluttanut sen värin jotenkin täysin loppuun teinivuosina. Nyt väri kuitenkin näytti hyvältä ja kun muuten vaatekaapin värit ovat enemmän tai vähemmän musta-harmaita on kivaa, että edes laukuissa on väriä.

Maihareitakaan en ollut jotenkin osannut kaivat jalkaan, mutta kun ne kaupassa jalkaan kiskaisin tuntui kuin olisin tullut kotiin. Ja ne ovat kyllä ihan täydelliset kengät näihin loskakeleihin, joista nyt viime aikoina on saatu nauttia. Kengät osoittautuivat myös siitä hämmentäviksi, että toisin kuin oikeastaan kaikki muut jalkaani uutena vetämät kengä, nämä eivät yrittäneet kalvaa minulta puolikasta kantapäätä irti. Tosin niin ysäriestetiikan pauloissa en vielä ole että olisin vaihtanut maihareiden mukana tulleet keltaiset nauhat tilalle.

Samoin ajattelin jättää väliin ruudulliset bleiserit, perhosklipsit, trumpettihousut sekä maksamakkaran värisen huulipunan. Ilolla kuitenkin kaappiin hankin farkkuhameen kun sopivat a-linjainen yksilö tuli vastaan. Ajattelin ratkaista sen kanssa kaiken kesäiseen toimistopukeutumiseen liittyvät ongelmat. Hame, jossa on sopivan mittainen helma pyöräilyyn ei kasva joka puun oksalla ja hameen leikkaus oli sellainen, että siihen voi yhdistää oikeastaan minkä tahansa yläosan ja kengät sen mukaan kuin fiksulta ihmisen pitää näyttää. Tosin kuten maihareista voi päätellä niin minun onnekseni töihin ei tarvitse pukeutua minkään tiukan koodin mukaisesti.

Kaikuuko ysäri sinun korvaasi hyvänä vai huonona juttuna?

 

Väritön huivi

Blogi on hiljentynyt sillä kirjoittajien määrä on valitettavasti romahtanut blogin alkuajoista ja kun vielä on hiihtolomia ja flunssaa niin postauksia ei olekaan enää kukaan tekemässä.

Minulla on tänään iltapäivällä workshop ison asiakaslauman kanssa hyvin juridisten lakisäännösaiheen puitteissa. En halua osallistua jäykästi business-tyylissä mutta smarttina kuitenkin. Tämä hame sopii hyvin yhdistettäväksi mustaan ja joulukuun puolivälissä jo laitoinkin yhden kuvan rennosta toimistoasusta tähän hameeseen yhdistettynä.

Tällä kertaa kun olen iltapäivän asiakaslauman keskellä, hain jakun avulla asusta astetta fiksumpaa lookkia ja kipeä kurkku vaati ehdottomasti lämmikettä. En osaa yhdistää tämän hameen kanssa minkään muun väristä huivia, kuin mustan mutta tähän lookkiin olenkin ihan tyytyväinen.

Vaikeaa kuvata mustaa mustaa vasten, joten kuvat nostin kuvien valoitusta ja laskin kontrastia. Oikeasti jakku on kyllä ihan musta, eikä tuollainen kulahtanut.

Saappaat muuten ovat jotkut parin kympin saappaat, joissa pinta imitoi nappanahkaa mutta sisällä on hengittävää tekstiiliä. Näitä voi pitää koko päivän sisälläkin mutta eivät tietenkään ole yhtään vedenpitävät, kuin nahkasaappaat olisivat.

Hame teetetty

Alla napakka Navybootin t-paita

Jakku mbyM

Musta silkki-villahuivi joulutorilta joskus jostain

Väriä asuun

Tänään on tiedossa taas pitkä päivä, joka päättyy edustustilaisuuteen yhteistyökumppanin kutsumana. Niinpä kaipasin päälle siistiä, mutta rentoa. Kynähame, Junaroesn sifonkitoppi sekä musta liehuneule olkoot siis valintani. 

Odotan jo sitä, että pääsee talvisaappaista pois, mutta toisaalta siinä painostaa samalla se, että joudun tänä keväänä etsimään itselleni uudet kevyemmät saappaat jalkaan. Pitänee aloittaa valikoiman tutkiminen nyt jo! :)

Paita: Junarose

Hame: H&M

Sukkahousut: Lindex

Neule: Lindex

Alehankinta ensimmäistä kertaa päällä

Totesin, että minulla on sporttisemman ja rennomman takin mentävä aukko takkivalikoimassani, kun näin tämän takin -50% alennuksessa. Tämä toimii mahtavana yleistakkina säässä kuin säässä, kun untuvatakki on liian kuuma ja villakangastakki liian herkkä.

Taas mietin ehkä sadasosasekunnin valkoisen takin käytettävyyttä, mutta oli se vaan niin nätti.

Aamulla, kun taivaalta satoi taas märkiä rättejä ja edellisenä päivänä tuli ihan vettäkin, ajattelin farkkuja päälle aamulla vetäessäni, että taitaa olla uuden takin paikka. Kyseinen takki pitää hyvin vettä ja siinä on vielä lämmin huppukin. Pituus toimii tosiaan vain housujen kanssa, mutta nyt oli taas housupäivä.

Muu asu koostui sitten ihan farkuista (suorista lahkeista), trikoopaidasta, nilkkureista, huivista ja jakusta. 

Tuo jakku on ollut joskus tosi näppärä, mutta kasvaessani (leveyttä) sitä on käytännössä mahdoton pitää kiinni. Toisaalta vyötäröllä on kiva leikkaus, joten korostaa kapeampaa vyötäröä. Suoremman malliset jakut saavat yläosani taas näyttämään laatikkomaiselta ja massiiviselta. Jos tämän mallisen löytäisi jostain ehkä himpan isompana ja toista materiaalia (tämä yksilö on polyesteriä), niin saattaisi hyvinkin nopeasti livahtaa vaatekaappiini täydennykseksi.

Farkut olivat löytö Brysselin reissultani viime toukokuulta. Ihana ystäväni vinkkasi tästä Leviksen Curve-mallistosta ja sieltähän nämä sitten löytyivät. Takamusta on sen verran, että tavalliset farkut tuottavat hieman haasteita.. Pitää vielä hieman tuosta vyötäröltä löysää kadottaa, niin voi näitä farkkuja käyttää tyköistuvampienkin paitojen kanssa.

Toim. huom: Ko. takki on ollut tämän jälkeen päällä myös mekon kanssa.

Takki: Didrikson
Jakku: H&M
Paita: Lindex
Farkut: Levi's
Huivi: Marimekko
Nilkkurit: Vagabond

Taas samaa perusjakkupukua...

Kirjoitin jo "Perus jakkupuku - kelpaa kerrasta toiseen" jutussa, että tämä puku on ahkerassa käytössä ja niinhän se on. Tänään vain mustilla sukkahousuilla ja kaulassa helmikoru huivin sijaan. Kun suunnittelimme tämän blogin perustamista, pyydettiin, että näyttäydyttäisiin samoissa vaatteissa sen vastineeksi, että muotibloggaajien blogeista saa sen käsityksen, että heidän vaatekaapissa ei ole seiniä ollenkaan. Realiteettia kuitenkin on, että minulla on rajallinen määrä ns työvaatteita.

Sadepäivästä johtuen kenkinä toimistolle asti kumisaappaat - ja aika kampaajalle on jo varattu ;-)

Nämä korut ovat mun perussettiä työpaikkapukeutumisessa. Omistan myös pari helminauhaa, klassisen valkoisen sekä eri värisistä helmistä kootun helminauhan ja usein aamulla sitä kokeilen kaulaan mutta se vaikuttaa minusta liian tätimäiseltä. Nämä helmet taas tuntuu sopivat hyvin töihin ja siviilissäkin juhlallisempiin tilaisuuksiin.

Juuri tällä hetkellä työvaatteita on vielä rajoitetumpi määrä sillä vein pari suosikkimekkoa, suosikkipaitaa ja Bossin lempihameeni pesulaan. Suuren osan työvaatteistani pesetän pesulassa mutta samalla pidän niistä hyvää huolta, jotteivat ne likaantuisi esim harvoin työvaatteeni ovat suoraan ihoa vasten. Jos esim silkkipaidan alla ei ole t-paitaa, on mun pesetytettävä se joka käyttökerran jälkeen. Helpompaa on pukea siisti, väriltään sopiva t-paita alle ja pestä sitä. Niin ja siis kyllä minä käsipesen myös silkkiä, mikäli vaate (esim huivi) muuten vaikuttaa siltä, että kestää vesipesua.

Meillä kun on business pukukoodi niin isolla osalla työntekijöitä, toimii firman rakennuksessa pesulapalvelu. Sisäänkäynnin luona vain tiputtaa vaatteet muovipussissa kesäyslaatikkoon ja muutaman päivän päästä voi hakea luukulta myöskin sisäänkäynnin luota. Hinnatkin ovat halvemmat, kuin tavallisten pesuloiden. Mainiota!

Koska luit kirjoituksen siitä huolimatta, että minulla on taas samat vaatteet päällä niin räväytänpä tähän lisäksi ratikkapysäkin värikkäimmän sadetakin!

Ja koska tänään on ystävänpäivä, enkä halua huijata teistä ketään.  Ja tänään on Keski-Euroopassa karnavaalien päätös ja ymmärrätte, etten sunnuntaina ole pukeutunut mihinkään jakkupukuun vaan kuvat ovat menneeltä viikolta. Näin ollen näytän, minkä näköisenä todellisuudessa tänään karnevaalisunnuntaina liikuin kauduilla. 

Miten niin nyt on vielä karnevaalit?! Nämä evankeliset reformoidut täällä laskee 40 päivää pääsiäissunnuntaita kun useimmat muut, luterilaiset Suomessa ja katolilaiset laskevat 40 päivää miinun suununtait. Eli Suomessa paastonaika alkoi jo tuhkakeskiviikkona laskiaistiistain jälkeen mutta silloin sunnuntait ei ole paastopäiviä. Täällä paastotaan 40 päivää putkeen ilman mitään sunnuntaitaukoja. Siksi karnevaalitkin jatkuu ja meillä oli hauskaa :-D

Tietokone mukaan toimistolta

Liikkuvan työn yksi perustavalaatuisimpia haasteita on se, että toimisto pitäisi saada kulkemaan helposti mukana. Liikun työmatkoilla julkisilla kulkuneuvoilla ja pyrin kohdekaupungeissa liikkumaan joko jalan tai paikallisliikenteellä eli tavaroiden pitää olla helposti matkassa kulkevia.

Usein törmää väitteeseen, että suomalaiset työmatkaajat tuntee kansainvälisillä lentokentillä läppärirepuista ja että tuo on vähintään yhtä noloa kuin urheilusukat puvun kanssa. Itse voin kuitenkin tunnustaa, että hyvin usein itselläni selkään menee reppu.

Oman läppärireppuni ostin Nudgesta. Tosin tässä on pakko todeta, että sen minkä tämä voittaa vähäsporttisesta ulkonäöstään se häviää kannettavuudessaan eli yllättävän usein löydän itseni kinumasta mieheni pyöräilylähettikäyttöön tarkoitettua reppua, joka tosiaankin huutaa sporttisuutta jokaisella neliösentillään.

Läppärin lisäksi kuljetan yleensä mukanani koulutusmateriaaleja. Kassiin pitää siis saada mahtumaan kurssilaisille jaettavat materiaalit, läjä liimalappuja, tusseja, kuvakortteja ja jos vaikka mitä muuta fasilitointisälää. Tuolloin käyttöön yleensä valikoituu weekenderkokoinen veska.

Marimekon musta laukku nielee sisäänsä suunnilleen puoli maailmaa ja hihna on riittävän pitkä jotta sen saa heitettyä tukevasti kantoon. Joskus haaveilin ostamavani Korsin Jet set -toten läppäriversion, mutta sitten tulin järkiini. Ei tässä minun kuormakamelielämässäni tulisi mitään jos kassin hihnat on sentin levyiset ja niitä ei laitettua yli olan.

Käyätännössä minä voin tehdä mistä tahansa laukusta läppärilaukun, koska koneen yleensä sujautan neopreenitaaskuun ja usein kone kulkee päiväreissuilla myös esim. Lumin Supermarket Bagissa tai pienemmissä Marimekon kasseissa. Ja noloa kyllä yllättävän usein se läppäri myös matkaa varsinkin työn ja kodin väliä ihan vain kankaisessa ostoskassissa.

Tuo anopilta joululahjaksi saatu pellavaa ja pitsiä yhdistelevä sentään on vähän järkevämpi ratkaisu kuin turhan usein menossa mukana oleva hipsteruskottava Marimekon -kangaskassi. Mutta onhan se nyt niin, että vähän kassialmafiiliksellähän sitä ollaan kun roudaa tavaroita kauppakassissa....

Mutta tosiaan. Mitään helppoa patenttiratkaisua minualla ei tähän ole. Varmasti osa on kiinni persoonsta, mutta osa taitaa johtua myös siitä, etten käytä reissuilla henkilöautoa. Tosin en tiedä onko työkaverini fiksu nahkainen käsilaukku ja auton takapaksista löytyvä pahvilaatikko yhtään sen järkevämpi tapa ylläpitää liikkuvaa toimistoa...

Nahkahame toimistossa - uhka vai mahdollisuus?

Ensimmäiset mielikuvat nahkavaatteista (jos ei ajatella kenkiä tai takkia) lienevät ehkä hieman kyseenalaisia. Tuskin ensimmäiseksi tulisi mieleen kokeilla niitä toimistopukeutumiseen.

No, minäpä kokeilin. Ostin parisen vuotta takaperin Hulluilta päiviltä nahkaisen kynähameen ja oli kyllä jokaisen sentin arvoinen. Hame on lähes polvipituinen - riippuu toki turvotusasteesta: jos turvottaa kauheasti, niin hame jää ylemmäksi ja jos vähemmän, niin istuu enemmän lantiolle.

Hieman ehkä tuo nahkahame yhdistettynä nahkasaappaisiin on too much, mutta ei anneta sen häiritä ;) By the way, tuo paitapusero on muuten yksi niistä "ongelmayhdistettävistä" vaatteista, mistä mainitsin tässä jutussa. Aika hyvin yhdistyy kynähameen kanssa, eikö?

Toinen nahkahame löytyi puolitoista vuotta sitten Tukholmasta alennusmyynnistä. Alkuun arastelin sen käyttöä, mutta löysi sekin paikkansa. Jonkin kerran on päätynyt työpaikallekin päälle. (Pahoittelen vessakuvaa, kuva otettu aikaa ennen tätä blogia.)

Ihan hyvin käy toimistoonkin - vai mitä mieltä olette?

Ylempi kuva:

Hame: Christelle & co

Paita: Marimekko

Saappaat: Ecco

Alempi kuva:

Hame: ENY

Paita: Esprit

Nilkkurit: Gabor 

Kurveja korostaen

Ja taas. Ette usko. Löysin hameen kaapistani. Juu, vaatekaappini on taikamaailma: kun fiilis on hyvä ja kroppa ei aiheuta peilin kautta katsottuna inho-väristyksiä, niin kaapista löytyy vaikka mitä kivaa aivan yllättäenkin. Toisaalta, jos turvottaa ja tekisi mieli pukeutua lököverkkareihin ja hautautua peiton alle, ei kaapista löydy mitään päälle pantavaa. 

No. Tätä asua hahmottelin jo illalla nukkumaan mennessä, muta hame vaihtuikin ex tempore tavallisesta kynähameesta tähän. Materiaali on villakangassekoitus ja muoto merenneitomainen: takapuolen alta helma lähtee kaartumaan taas ulospäin. Etuosa on hieman takaosaa lyhyempi. Tämä hame siis todellakin korostaa kurveja.

Yläosaan kokeilin ensin perusneuleita, mutta alaosan idea jotenkin katosi niissä, joten päädyin hameen sisään laitettavan poolopaitaan. Ohut paita vaati alleen aluspaidan, jottei liivien rajat tai vyötäröseudun pinnanmuodot erotu turhan tarkasti.

Paita: Esprit

Hame: Eny

Saappaat: Ecco

Giorgio my friend!

Tänään päivän tärkein tilaisuus oli kuukausittainen kunniani saada esitellä kaikille konsernin Sveitsin uusille työntekijöille tytäryhtiö, mihin itse kuulun. Konsernissa on 5 yhtiötä ja tässä kuussa uusia työntekijöitä oli mukavan paljon, 32. Pidän sitä äärimmäisen tärkeänä, että uudet työntekijät saavat hyvän alun uuteen työhönsä ja siksi olen oikein mielissäni, että juuri minä saan esitellä, mitä me teemme. Vaikka aihe ei mitenkään jännittävä olekaan niin sain heidät nauramaan ääneen pari kertaa :)



Asuksi halusin jotain tyylikästä muttei liian jäykkää, joten valitsin jakuksi Armanin jakun, jota käytän ilmiselvästi ihan liian harvoin! Sain nimittäin päivän aikana enemmän kohteliaisuuksia vaatteista, kuin varmaan vuoden aikana yhteensä! Jopa meidän toimari, joka ei paljoa kohteliaisuuksia jakele, kehui päivän lookkiani :)

Tiedän, tiedän, tylsiähän nämä bisneslookit on parhaimmillaankin mutta tänään niiden kehujen jälkeen koin itseni oikein nätiksi.

Ostin jakun noin 2 vuotta sitten alennuksesta ja silti sille jäi aika paljon hintaa. Siinä on erikoisesti ylöspäin suuntaavat olkatoppaukset, pystykaulus ja naisellinen rusettimainen suljin. Väri on hyvin tumman sininen, enkä ole löytänyt lähellekään saman sinistä hametta. Tänään, taas kerran, hameena Bossin hame, joka on ollut niin ahkerassa käytössä, että siinä jos missä on tullut rahalle vastinetta. Mutta jos kerran tuo jakku niittää kehuja näin tehokkaasti niin se on ehdottomasti otettava tiheämpään käyttöön!
Paita on Bossin ohut silkkipaita. Sen alla on oltava ihon värinen aluspaita tai t-paita sillä muuten näkyy ihon väriset rintsikatkin läpi. Kuvassa näkyy huonosti mutta siinä on sellainen kangassuikale tuossa edessä.

Valkoinen paita ja tummat jakku ja hame on haastavaa kännykän kameralle. Tässä näkyy jakun ylityiskohdat vähän paremmin vaikka paita onkin sitten ylivaloittunut... Tässä näkyy myös hamee lievä, kudottu raitakuvio.

Ammattivalokuvaajan kuvassa "vähän" parempi valotus ja värit. Tämä kuva mulla taitaa olla LinkedInissä ja siinä näkyy jakku vähän paremmin, sen väri ja jopa paita on sama! No, päivät pitenee ja kohta kuvia voi ottaa paremmin päivänvalossa.

Bisnesnainen pitkällä junamatkalla

Olen istunut tänään kuusi tuntia junassa Zürich-Geneve-Zürich, joten aamulla vaatevalinnan dominoivin kriteeri oli vaatteiden mukavuus siitä huolimatta, että kokouksessa, mihin olin matkustamassa, olisin "puolustusasemissa" 12 asiakkaan edustajan kanssa, joista puolet oli juristeja ja kaikki miehiä.

Hame ja jakku on Hugo Bossin mutta eri paria. Hame on yksi pisimmistä polvihameistani, joten sen helma ei kiipeä ylös istuessa eikä edes junan penkissä röhnöttäessä. Jakku taas istuu hyvin toisin, kuin hameeseen kuuluva jakku. Kiinteytysprojektini ei ole vielä edennyt tarpeeksi pitkälle, jotta kaikki vaatteeni istuisi hyvin, joten näillä mennään. Hame ja jakku näkyvät myös ainakin tässä postauksessa. Muistelen jonkun toivoneen, että kirjoituksissa näytettäisiin myös samoja vaatteita ja sen toiveen nyt minä ainakin voin toteuttaa helposti, sillä ei mulla nyt niin kamalan paljoa vaatteita ole, että pakosti on samat työvaatteet kohtuullisen tiheästi päällä.

Jalkineiksi valitsin mustat, ei-nahkasaappaat, jotka hengittävät mukavasti pitkän junamatkan aikana mutta lämmittää sopivasti sään ollessa pari plussa-astetta.


Mustaa ja mustaa, kamalan tylsää, leikkauksetkin on tylsät. Sitä nätimmin tämän kauniin silkkipaidan  (Caliban) kauluksen koristus pääsee oikeuksiinsa. Ja ainakin sopeuduin hyvin niiden juristien joukkoon ja edustin firmaani ja asiaani vakuuttavasti. Mikä osa siitä vakuuttavuudesta on tylsän asun sitä en tietenkään tiedä mutta ei se ainakaan haittaa ;-)

Raitaa ja neuletta

Tein taas löydön kaapistani. Tämä neulemekko on kolmisen vuotta sitten - ellei kauemminkin - kotiutunut kaappiini pidemmän etsiskelyn seurauksena. Tämä on yksi Lindexin yhteistyökampanjan tuotoksia. Muistan ensin viitanneeni kintaalla koko hössötykselle, mutta kun tarpeeksi monta kertaa tämä mekko hyppäsi silmille mainoksista ja aina vain näytti paremmalta, niin pitihän mun sitä ainakin testata. Helpommin sanottu kuin tehty.

Netistä ko. mekko oli loppuun myyty. Eikä ihmekään - olinhan hyvinkin myöhässä heräämiseni kanssa. Lopulta soittokierroksen jälkeen olin jo luovuttaa.. Kävelin muissa asioissa Sellossa ja päätin kurvata ihan vaan varmistamaan, ettei siellä olisi sittenkin etsimääni mekkoa. Ja kappas - löytyi!! Nähtävästi soittaessani, oli myyjä katsonut toista mekkoa, joka oli myös loppuunmyyty netistä. Olin innoissani. Mekko oli vielä kiva päälläkin, joten se pääsi muuttamaan meille.

Ensimmäisen kerran käytin mekkoa 7. hääpäivänämme. Oli normaali, arkinen  työpäivä, mutta mies kävi hakemassa minut kahden keskiselle lounaalle. Pientä romantiikkaa arjen keskelle. Aina kun pistän mekon päälleni, muistan tuon päivän :)

Kyllähän tämä hieman lyhyeksi jää, mutta rentoutin asua matalakantaisilla, hieman rennomman oloisilla saappailla.

Huom!! Tämmöinen kroppaa "nuoleva" mekko muuten vaatii alleen ehdottomasti tämän jutun mukaisen alusasun..

Mekko: Lindex

Saappaat: Ecco

Kenkiä, kenkiä, kenkiä....

Tämä ei ole maksettu mainos. Vaikka siltä ehkä voisi vaikuttaa. Mä tulin tällä kertaa hehkuttamaan kenkiä. Sellaisia kenkiä, jotka on mukavia jalassa, kohtuuhintaisia, kestäviä, kauniita. Mä olen ehdottomasti kenkäfriikki. Rakastan kenkiä. Mulla vaan ei voi olla tarpeeksi kenkiä. Vanhemmiten vaan olen alkanut odottaa kengiltä erilaisia asioita kuin ennen. Eli mukavuutta. Nuorempana sipsuttelin milloin milläkin klompsuttimilla, kunhan näyttivät hyviltä. Nykyään mukavuus on olennaista.

Mun selkä kipeytyy, jos käytän korottomia tai hyvin matalakantaisia kenkiä. Parhaalta tuntuu sellainen 3-5 cm korkea korko, mutta sujuvasti käytän hieman korkeampiakin. Olennaista mukavuudelle on myös se, että kengän pohja ei ole kovin ohut, etenkin jos kenkiä käyttää muuallakin kuin toimistossa, eli kengillä pitää pystyä myös kävelemään. Nykyään mun lempimerkkejä on Rieker, joiden kengät on jalassa kuin aamutossut sekä Marco Tozzi, mun luottokorkkarimerkki. Hintataso kummassakin merkissä on hyvin kohtuullinen. 

Pidin Riekereitä aiemmin mummokenkinä. Mutta hei, eihän ne oo. Ensiksi yhdet mun suosikkiRiekerit. 

Mielettömän mukavat jalassa ja tuollaiset aika neutraalit peruskengät. Oon noilla kengillä jaksanut vallan hyvin talsia koko päivän kaupungilla tai töissä seistä koko päivän. Kärki noissa on pyöreä, ehkä terävämpi kärki olis ulkonäöltä kivampi, mutta noi oli niin kertakaikkisen mukavat, että saivat anteeksi pienen kauneusvirheen. 

Sitten saappaat, jotka haluaisin. Just sopiva korko ja varsi näyttää niin lyhyeltä, että luultavasti ei ulotu pohkeen paksuimpaan kohtaan, eli voisivat mahtuakin mulle. 

Nämä meinasivat mustana jo kerran mun kaappiin päätyä, mutta päädyinkin toisiin. Mutta nyt kun näin nää punaiset, niin onpahan taas työlästä perustella itselleni, että miksi en tarvii näitä...

Nää mulla oli, mutta tulivat tiensä päähän kun enhän mä sitten muita kenkiä käyttänytkään. Täydellisen kauniit ja mukavat. 

Okei, nyt on pakko lopettaa näiden googlettelu. Tulee kenkähimo. Ihan kuin mulla ei muuten olis... Katsotaanpa vielä parit perusavokkaat. Eli Marco Tozzia. Nää olis kauniit, mulla on nää (ainakin näyttävät ihan samalta) nudena. 

Mukavat jalassa, hyvin pärjää työpäivän, jossa saa seisoskellakin. 

Nää olis upean punaiset, mutta tuo pohja vähän epäilyttää. Pahoin pelkään, että mulla tulis jalkapohjat kipeäksi. Mut tää väri!! Mulla kyllä on yhdet toiset punaiset Marco Tozzit. 

Nää vielä. Olis kyllä aika hauskat. 

Hintataso kummassakin merkissä on tosiaan hyvin kohtuullinen ja mun mielestäni hinta-laatusuhde hyvä. Riekerit on n. 65 €:sta ylöspäin Marco Tozzin avokkaat yleensä nelisen kymppiä. 

Rajoitetusti värikäs smart

Tänään ei ole kalenterissa muuta kuin tilannekatsaus johdon kanssa ja toimistohommia. Ei siis tarvetta bisnesasulle mutta jotenkin fiksulta pitäisi silti näyttää.

Tämä A-linjainen hame on yksi luottohameistani, mikä päällä olen käynyt työhaastattelussakin. Raikas, fiksu, tukevaa puuvillakangasta. Senkin on tehnyt kiinalainen räätäli jo kauan sitten mutta laatu kestää. 

Huivin lahjoitti anoppini hameen nähtyään :-)

Saappaat vaihdoin arvokkaisiin. Sisällä tarkenee ;-)

Takeista kun on ollut puhe viimeaikoina niin tämä on se kätevä välikausitakki, joka on samalla matkamuisto Dublinista. Ulkolämpötila täällä on tänään reilusti plussan puolella, joten tämä riittää. Tykkään kun sen helma on niin pitkä, juuri polvien alle, jolloin se piilottaa alla olevat vaatteet kokonaan. Mun kaikki hameet on max polvipituisia, ei sen alle. 

Valkoinen takki - uskaliasta Suomen talvessa?

Talvi on Suomessa nykyään usein hyvinkin harmaa ja kolkko. Välillä toki meitä siunataan kipakalla pakkasella ja mahtavilla nietoksilla. Minua ei haittaisi, vaikka näin kävisi useamminkin. Muuten pimeä kausi syö energiaa hyvinkin paljon. Ja vielä jos yhtälöön lisätään hyvinkin synkät värit talvivaatteissa, on ankeus maksimoitu. Musta on erittäin näppärä väri - siinä ei näy lika - mutta se myös synkistää yleistä ilmapiiriä entisestään. Välillä aina näkee ihania väriläiskiä esim. bussipysäkillä, kun joku on uskaltautunut liikenteeseen kirkkaan värisellä tai vaalealla takilla.

Vaalea takki, tai varsinkin ihan valkoinen takki, on varmaan valkoisten talvikenkien lisäksi Suomen talvessa hyvinkin epäkäytännöllinen. Loskaa roiskuu suurimman osan kylmästä kaudesta. Mutta kun lämpötila laskee tarpeeksi nollan alle ja maisema on tarpeeksi valkoinen, uskaltautuu itsekin liikenteeseen epäkäytännöllisen värisillä asuilla.

Tämä takki iski silmään juurikin tällä vaaleudellaan. Ostin sen elokuussa (vuotta en muista), mutta kuitenkin vielä kesän aikana. Näin sen vain henkarissa ja oli minulla oikeastikin tarve siistille talvitakille, ja loppu on historiaa.

Harvemmin käytän tätä takkia hameen kanssa, kun on niin lyhyt, mutta tänään en halunnut laittaa pitkää takkia ja villakangastakkini (beige) on vielä herkempi tuolla loskassa. Ja kylmä ei ehtinyt autolla pääosin liikkuessani iskea paljaisiin sääriin.

Takki: Esprit

Huivi: Marimekko

Mekko: Marimekko

Käsineet: Gant

Kengät: Ecco

Matkamuistona talvitakki

Sain värvättyä miehen valokuvaajaksi - hauskaa oli :D

Talvella työkäytössä minulla on aktiivisessa käytössä kolme takkia. Kaksi pitkää hame- ja mekkopäiville, joita työpäivistäni yleensä on ainakin kolme viikossa ja yksi lyhyempi, joka sekin peittää pepun ja jota tykkään käyttää housujen kanssa. 

(sivukommentti; käytän heijastinta aina pimeällä liikkuessa, vaikkei se käden ympärille käpertyvä härveli kuviin päässytkään)

Tämä ensimmäinen takki on ohuehko villakangastakki, josta tykkään kovasti ja johon on helppo yhdistää erilaisia asusteita.  Alla tämän takin alla on kuvassa mekko ja sen kanssa paksuhkot mustat sukkahousut ja kohtuullisen lämpimät nahkasaappaat.

Tätä itsetehtyä pipoaen käytä työkäytössä oikeastaan koskaan sillä jos on niin kylmä ilma, ettei ohut villakangastakki riitä, käytän alempana esiteltävää hupullista untuvatakkia ja vielä kylmemmällä sen kanssa toista päähinettä.

Mutta värikästä Hermeksen silkkihuovia rakastan! Päivä ei lähtenyt jet lackin takia oikein helposti käyntiin ja mikäs silloin paremmin piristää, kuin kunnon väriläiskä :)

Tällä kuvalla halusin oikeastaan näyttää, että farkut ei oikein sovi tämän takin kanssa, enkä koskaan käytä tätä takkia fakkujen kanssa mutta ei nuo kuvat nyt niin pahalta näytä! Vähän se vyönsolki saa takin pömpöttämään epäedullisesti mutta pillihousujen kanssa menis kivasti..

Takki on itseasiassa räätälin tekemä. Tein ennen töitä, mitkä vei minut säännöllisesti Kiinaan ja teetin siellä räätälillä vaikka mitä vaatteita, myös tämän takin. Se istuisi vähän paremmin jos viimein saisin karistettua muutaman ylimääräisen kilon lanteiltani...

Toinen aktiivisessa käytössä oleva pitkä takki on tämä Canada Goosen untuvatakki. Sekin on jo vuosia vanha, eikä Canada Goose olekaan tehnyt pitkiä takkeja enää vuosiin. Harmi. Ostin tämän aikanaan Torontosta eli ihan kanadalainen Canada Goose :)
Jos NYT olisin ostamassa uutta pitkää untuvatakkia niin ostaisin vielä pidemmän, kuin tämä on. Esim  tämä Ladyliken untuvatakki on ihan unelmapituinen mekkotakki mutta toisaalta minä asunkin muutaman tuhat kilometriä etelämmässä, kuin Ladylike, joten enköhän mä kestä ;-)

Tässä kuvassa takin alla on tämä musta hame, ohuet mustat sukkahousut ja....

säärystimet, jotka vedän polven ja reiden päälle. Ohuet sukkahousut olisivat liian kylmät, paksujen mustien kanssa kokonaisuus olisi liian musta ja raskas, villahousut on too much mutta säärystimet on hyvä lämmike parin miinusasteen kelissä.

Ja tämä on sitten lyhyempi talvitakki, mitä käytän töihin mennessä housut jalassa. Myös Ganada Goosin takki, lämpimämpi, kuin yllä oleva pitkä, huppu on tosi iso, tykkään siitä kovasti ja myös tämä on mulle matkamuisto sillä ostin sen mentyäni ensikerran talvella Chicagoon. Sääennusteet näytti sellaista kymmentä pakkasastetta eli ei mitään ongelmaa, ajattelin pakatessani. Mutta enpä ollut ennen kokenut, miltä -10°C ja kova tuuli tuntuu. Ja siltähän se tuntui, että oli käytävä ostamassa lämpimämpi takki, jotten palellu. Myös nämä Chicagonmatkat kuuluivat edelliseen työpaikkaani, enää mun ei tarvii reissata, kuin korkeintaan Euroopassa.

Jokerina vielä yksi pitkä ja lämmin talvitakki, joka ei tällä hetkellä ole aktiivisessa käytössä ja jonka senkin teetätin sillä kiinalaisella räätälilläni silloin kun viimeksi oli camel coat oli muodissa eli oisko jotain 5 vuotta sitten.  Toisaalta kamelin värinen villakangastakki on  niin klassinen, että tämä takki tulee varmaan pysymään kaapissani ikuisesti.



Ei nämä matkamuistotakit näihin rajoitu!
Jerusalemissa piti ostaa villakangastakki kun siellä piti juuri silloin sataa lunta kun mä olin siellä! Tämä villakangastakki kuuluu kylläkin mun vapaa-ajantalvitakkeihin. Dublinista ostin oikein käytännöllisen, hyvin istuvan ja miellyttävän pitkän välikausitakin ja Lontoosta aivan upean pitkän trenssin välikausitaksi. Näistä tullee kuvia sitten keväällä... Itävallasta ostin lammasturkin, joka on kyllä jäänyt vähälle käytölle. Se on jotenkin epäkäytännöllinen ja painavakin.



Mun vapaa-ajantyylini on kyllä hyvin erilainen, kuin se tyyli, miten pukeudun töihin. En edes samoja takkeja käytä vapaa-ajalla, paitsi tuota harmaata untuvatakkia jos on kamalan kylmä. En ole yhtään niin fiini, kuin minkä kuvan täällä itsestäni annan.

50 sävyä harmaata ja villaa

Talvi ei tainnut tänä vuonna yllättää niinkään autoilijoita, mutta tämän blogin kirjoittajakuntaan se iski pahemman kerran. Siinä missä edellisessä postauksessa töitä paiskottiin lämpökengissä niin täällä kääriydytään mahdollisimman moneen kerrokseen villaa.

Paukkupakkaset tällä kertaa yhdistettiin viikon mittaiseen reissuun ja paniikissa kassiin maanantaiaamuna kasaantui lähinnä erilaisia harmaan sävyjä. Asun väriläikkinä kun tällä kertaa toimivat taskusta pilkottavat nenäliinat ja niistämisestä punainen nenä.

Talvikerrospukeutuminen johtaa ainakin itselläni helposti siihen, että tyyli on enemmän tai vähemmän muumimainen muotokieleltään. Vaikka nytkin päällä oleva villakankainen mekko ja neule molemmat laskeutuvat hyvin niin kerroksien väliin jää ilmaa sen verran paljon että lopputulos on muhkea, mutta toisaalta sitä lämpimämpi.

Itsellenihän nämä reippaamatkaan pakkaset eivät ole syy luopua helmoista. Villasilkkiset sukkahousut, kunnolliset pitkät saapikkaat ja polveen asti yltävä talvitakki pitävät menon riittävän lämpimänä. Kovilla pakkasille helmojen alle kiskaistaan villahousut. Parhaat villahousut saa ostettua mammojen alusvaatteisiin erikoistuneista alusvaateliikkeistä ja nämä ovat suunnilleen ikuisia, omani olen ostanu 20 vuotta sitten ja niillä mennään edellään. Helmojen kanssa tarkenemisessa myös tottumuskin on isossa roolissa. Kun on 20 vuotta kulkenut pääsääntöisesti helmoissa niin ei sitä oikein osaa muuta edes ajatellakaan.

Kuvassa tosin on sen verran lavastuksen makua, että niin paljon kuin pipoista tykkäänkin niin töissä en vielä ole kuitenkaan sisäpiposukupolveen liittynyt. Vaikka välillä kylmissä auditorioissa tekisikin mieli kiskoa pipo päähän. Vapaa-ajalla se pipo sitten onkin paljon enemmän jämähtänyt päähän myös sisätiloihin.

Pakkasta ja lunta

Lumi tuli ja yllätti sitten kuitenkin tässä tammikuussa myös meillä päin. Itse joudu siirtymään paljon toimipisteestä toiseen ja pyörimään ulkonakin, joten kun työpaikan lähellä ei auraus toimi, olen joutunut hankkimaan kunnon kengät töihinkin. Vanhat kunnon Sorelin talvikengät ovat ajaneet asiansa viimeisen kahden viikon aikana enemmän kuin hyvin! Toimistolla työpöydän ääressä vaihdan sitten siistimpiin sisällä. Ei ole paljoa varpaat palellut! 

Kengät: Sorel

Takki: Ahkká

Hame + legginsit + paidat: H&M 

Elämää ohuiden sukkahousujen kanssa

Tämä tulee ehkä olemaan blogin historian toiseksi pisin kirjoitus. Kenties se on täysin tarpeeton, en tiedä, mutta näpyttelin nyt kuitenkin ylös kaikki vinkkini liittyen ohuisiin sukkahousuihin.
Käytän sukkahousuja keskimäärin 4 päivänä viikossa ja useimmiten ohuita "nyloneita", joten minun on pitänyt solmia rauha näiden hemmetin kapistusten kanssa. Tässä kaikki sukkahousuihin liittyvät vinkkini. Homma pelaa kun en laiminlyö mitään näistä. Kuten minkä tahansa uuden rutiinin opettelussa, näidenkin opettelu kannattaa aloittaa yksi kerrallaan.

Kuten kenkäviestissäkin aloitan vinkeillä, joita ei yleensä naistenlehdissä listata mutta jotka kuitenkin liittyy ohuiden sukkahousujen kestoon ja siisteinä pysymiseen. Nämä ohjeet myös on universaaleja riippumatta säärien pituudesta ja pepun leveydestä.

• Sorry, mutta ohuiden sukkahousujen hoito alkaa jalkahoidolla. Viikottainen pedikyyri ja jokailtainen jalkojen rasvaaminen on useimmilla naisilla välttämättömyys. Kantapäiden kovettumat ja nylonit on ihan mahdoton yhdistelmä.
  
  
• Käsissä jos on karheita kohtia vaikka puutarha- tai remonttihommien jäljiltä niin tarvitset puuvillahansikkaat sukkahousujen pukemiseen. Älä luista tästä ja ajattele, että ei tuo yksi vähän repeytynyt kynsi nyt haittaa; Se haittaa ja tekee ihan varmasti reiän. Ja riisu sormukset.
  

• Varaa työpaikalle varasukkahousuja. Mieluusti usean sukkahousun paketti. Tämä lieventää tehokkaasti stressiä siitä, että voi kamalaa, jos sukkahousut menee rikki. Kun kuitenkin joskus raapaiset säären johonkin ja saat reiän niin voit tuumata vain, että ei haittaa, vaihdan toimistolla uudet.

• Tarvitset kylppäriisi pienen annostelupullon nestemäistä pyykkiainetta ja paikan, mihin voit ripustaa sukkahoususi kuivumaan. Tai jos tää paikka on kodinhoitohuoneessa niin ihan mahtavaa. Itse hoitelen homman kylppärissä, mistä syystä siellä roikkuu ”aina” vähintään yhdet sukkahousut.

• Sukkahousut, myös ne halvat markettisukkikset pestään käsin joka käyttökerran jälkeen. Oikeasti siihen menee noin 30 sekuntia mutta välillä pesuhommaan ryhtyminen tuntuu muka kamalan vaivalloiselta. Kirjoitan alla lisää pesusta mutta halusin laittaa tämän asian myös tähän jo heti alkuun. 

Kylppärisisustusta, jep..

Varasukkiksia kansiokaapissani...

Nämä alla olevat ohjeet sen sijaan kirjoitan jälleen omasta lähtökohdastani, että pukukoodina on bisnes, jolloin pukeutumisen ensimmäinen kuvaava sana on tyylikäs. Ei juhlava, ei mukava, ei reipas, ei rohkea, ei seksikäs… vaan ihan vain klassinen ja tyylikäs.

Mitkä sukkahousut näyttää parhaimmilta? (eri tarkoitukseen tarkoitetut kirjavat tai kuviolliset poislukien)

Kyllä ne kalliit, ohuet, silkkisekotteiset laatusukkikset, kuten vaikka Wolfordit, parhailta näyttää. Ne vain on mielestäni arkikäyttöön liian kalliit. Pidän kaapissa kuitenkin aina parit laatusukkikset, jotta tarvittaessa oon  ready to rock’n roll. Koska mun ei oikeastaan ikinä tarvitse ostaa sukkiksia paniikissa pikapikaa, ostan näitä silloin kun bongaan niitä alennusmyynnissä.

Toiseksi parhailta mielestäni ja kolleeganaisten mielipiteen vaihdon mukaan näyttävät halvat 15 den ihonväriset, kevyesti kiiltävät markettisukkikset. 15 denin sukkahousut on niin ohuet, ettei ne juuri näy mutta kuitenkaan sääret eivät ole paljaat. Värin pitäisi olla oman ihon värinen tai himpun tummempi. Mutta jos ero on liikaa niin, että jalat näyttää olevan eripari muun kropan kanssa, jätä ne hyllyyn ja etsi toisesta kaupasta sopivamman väriset.

Kolmanneksi parhaalta näyttävät 20 den ja muuten sama, kuin 15 den..

Syksyllä ja talvella sopivat myös mustat sukkahousut oikein hyvin. Mustissa on myös varaa valita paksumpia ja jopa puuvillasekoitteisia mutta bisnestyyliin ei kuulu paksut pörrösukkikset. Keväällä ja kesällä mustat sukkikset voivat olla melko tunkkaisen näköiset. Hillitysti kuvioidut mustat sopii yleensä hyvin muuten hillittyyn asukokonaisuuteen. Kirjavakuvioiset tai värilliset sukkahousut jätetään kokonaan päiville, joilloin smart tai casual siittää :)

Jos asun väritys vaatii valkoiset sukkiksen niin valitse mieluummin valkokuvioiset kuin täysvalkoiset sukkahousut, mitkä mielestäni sopii aikuisella naisella vain kansallispuvun kanssa.

Oletko ajatellut laittaa kahdet päällekäin?

Paksujen sukkisten sijaan saatan mieluummin laittaa kahdet sukkahousut päällekkäin; alle ihonväriset (voi olla paksummatkin) ja päälle ohuehkot mustat.  Jos on niin kylmä ilma, ettei sisällä tuollakaan pärjää niin harkitsen pitkiä housuja.

Jos on käytettävä tukisukkahousuja

Niin ohuet mustat tai muut värikkäät sukkahousut tukisukkahousujen päällä peittää tukisukkahousut hyvin. Kesäkuumalla jos on käytettävä tukisukkahousuja niin se on ikävää ja läkähdyttävää mutta älä sure ulkonäön takia. Ne on terveyteen liittyvät härvelit ja jokainen varmasti ymmärtää.

Sukkikset vai stay-upit?

Itse laittaisin sukkahousut jos hameen pituus on polviin tai sitä ylemmäs. Ihan vain siitä syystä, että istuessa helma kiipeää ylemmäs ja sukkien pitsejä ei useimmat halua töissä vilautella.

Miten ohuet sukkahousut saa pysymään ehjinä mahdollisimman pitkään?!

• Jaloissa ei saa olla kovettumia
• Ne on pestävä KÄSIN joka käytön jälkeen. Ei vain hygieenisistä syistä vaan pesu auttaa myös palauttamaan nyloniin tarpeellisen kimmoisuuden. Pesukone taas on ihan ehdoton ylilyönti. Sukkahousut eivät todellakaan tarvitse puolen tunnin vatkaamista vaan ultranopea käsihuuhtelu parin pesuainetipan kanssa riittää mainiosti. Säästä sukkahousujasi, äläkä laita niitä pesukoneeseen. Vaikka sukkahousut miten olisi pesupussissa ja vaikka koneessasi olisi miten hellä käsipesuohjelma on se silti aivan turhan kova pesu. Olen joutunut heittämään tarpeeksi monta kertaa sukkahousut koneesta roskikseen vaikka ne on pesupussissa olleetkin, että jos olen liian laiska pesemään sukkikset käsin, nakkaan ne suoraan roskikseen.
• Käytä puuvillahanskoja pukiessasi sukkahousut jos yhtään epäilet, onko kätesi liian karheat.

Sukkahousuissa on silmäpako ja vaihtosukkikset ei ole käsillä!

Onko käsilaukussasi hiuslakkaa? Vaikkei se sitä korjaakaan niin sillä yleensä silmäpako pysähtyy.Läpinäkyvä kynsilakka pysäyttää myös silmäpaon hyvin mutta mulla ainakin kynsilakka löytyy samasta paikasta, missä varasukkiksetkin ovat..

Auttaako uusien sukkisten jäädyttäminen?

En tiedä. Olen kokeillut tätäkin kikkaa, eli kastellut uudet sukkikset ja laittanut ne muovipussissa pakastimeen mutta en ole huomannut eroa suhteen. Minusta vain tämä on aika vaivalloinen tehtävä, mikä käytännössä on tehtävä edellisenä iltana, jotta sukkahousut on seuraavana aamuna kuivat.

Nämä kaikki ovat tietenkin vain suosituksia, vaikka kirjoitankin "komentavaan" tyyliin ;-)

Miten Sinä olet pärjäillyt ohuiden sukkisten kanssa? Mitkä on parhaat vinkkisi niiden kanssa elämiseen?