Kevyttä ja keväistä

Tuntuupa mukavalta pitkästä aikaa pukeutua johonkin muuhun, kuin pitkähihaiseen t-paitaan ja neuletakkiin. Ja kun sanon pitkästä aikaa, niin tosiaan tarkoitan pitkästä aikaa. Nimittäin joululomasta saakka, hartiat on olleet sen verran jumissa, että vähänkin tiukempi paita on tarkoittanut takuuvarmaa päänsärkyä iltapäivästä. Ei siis ole tehnyt mieli laittaa päälle mitään joustamattomasta materiaalista valmistettua yläosaa muuten kuin äärimmäisessä hädässä. 

Varsinaista tarvetta vähän siistimmälle pukeutumiselle ei tällä hetkellä töiden puolesta ole. Jokainen pukeutuu, miten haluaa ja toimistolla näkyykin vähän kaikkea aina tummasta puvusta narutoppiin ja legginsseihin. Yleensä koitan pukeutua kohtuullisen smartisti, mutta kuitenkin sen verran rennosti, että jaksan istua koko päivän suunnilleen samassa asennossa. Tälle päivälle valitsin valkoisen kauluspaidan ja puuvillaisen ruutuhameen. Jotenkin olo tuntui keväiseltä ja halusin valita vähän vaaleampaa, kuin ne tumman harmaat, violetit, viininpunaiset ja laivastonsiniset sävyt, joita olen käyttänyt koko talven. Valitsin pitkästä aikaa myös ihonväriset sukkahousut, mikä on toinen varma kevään merkki. Asusteena  tällä kertaa huivi hiuksissa. 

Kaikki vaatteet hankittu kirpputoreilta, 
kengät Marks & Spencer

Sitä sun tätä

Voihan vaatteiden valinnan vaikeus. Mitään ei oo puhtaana, ei ainaskaan mitään, mikä sopii keskenään yhteen, ei ehdi ettiä mitään, ei jaksa taas mustaa ja jotain, kääääääk! Pöllöhame. Se on puhtaana. Siinä on petroolinsinisiä palloja, joten kaveriksi sopii petroolit sukkikset. Sit siinä hameessa on punaista, joten punainen paita. Mut paita on lyhythihainen, etsitäänpä neuletakki. Ei löydy mustaa, otetaan harmaa, koska hame on harmaa. Kokonaisuus on erinomaisen riemunkirjava, mutta joo, tykkäsin kyllä itse kovasti. :-D Kenkinä oli vielä mustat nilkkurit ja käsilaukku oli musta. Kas näin, konttorirotta valmiina päivän haasteisiin.

Läppäri liikenteessä

Jaa vai tunnistaa suomalaisen kuulemma siitä, että hän kulkee läppärireppu selässä ;-)
Saanen siis pitää Suomen passini jatkossanikin sillä hyvin usein roudaan läppäriäni tässä epätyylikkäässä mutta niin kätevässä repussa. Sama tunniste toimii muuten myös saksalaisilla ja sveitsiläisillä - hekin kulkevat käytännöllinen läppärireppu selässä. Mutta olemmeko sitten enää tunnistettavissa?!

Työläppärini on iso ja painava. Teen usein töitä kotoa ja tykkään sen isosta näytöstä. Myös pitkillä junamatkoilla arvostan sen suurta näyttöä. Usein matkassa kulkee myös laturi ja kuulokkeet skypepuheluita varten. Repussa läppäri on optimaalisesti suojattuna kolhuilta tai muilta mahdollisilta vahingoilta, mitä liikkeellä ollessa voisi läppärille sattua.



Mutta jos minulla on tiedossa vain pikainen piipahdus asiakkaan luona antamassa joku esitelmä niin silloin käytän tätä asiaa varten ostamaani nahkalaukuka. Vetoketju avautuu aivan reunasta toiseen, joten läppärin mahduttaminen siihen ei ole ongelma. Lisäksi mahtuu hyvin kaikki tavallisestikin käsilaukussa kulkeva tavara, mikä ei aina ole kovin vähän.

Reppu: joku halpisläppärireppu, ikääkin varmasti jo 5 vuotta.
Laukku: Knomo London, ikää reilu vuosi