Raitaa ja neuletta

Tein taas löydön kaapistani. Tämä neulemekko on kolmisen vuotta sitten - ellei kauemminkin - kotiutunut kaappiini pidemmän etsiskelyn seurauksena. Tämä on yksi Lindexin yhteistyökampanjan tuotoksia. Muistan ensin viitanneeni kintaalla koko hössötykselle, mutta kun tarpeeksi monta kertaa tämä mekko hyppäsi silmille mainoksista ja aina vain näytti paremmalta, niin pitihän mun sitä ainakin testata. Helpommin sanottu kuin tehty.

Netistä ko. mekko oli loppuun myyty. Eikä ihmekään - olinhan hyvinkin myöhässä heräämiseni kanssa. Lopulta soittokierroksen jälkeen olin jo luovuttaa.. Kävelin muissa asioissa Sellossa ja päätin kurvata ihan vaan varmistamaan, ettei siellä olisi sittenkin etsimääni mekkoa. Ja kappas - löytyi!! Nähtävästi soittaessani, oli myyjä katsonut toista mekkoa, joka oli myös loppuunmyyty netistä. Olin innoissani. Mekko oli vielä kiva päälläkin, joten se pääsi muuttamaan meille.

Ensimmäisen kerran käytin mekkoa 7. hääpäivänämme. Oli normaali, arkinen  työpäivä, mutta mies kävi hakemassa minut kahden keskiselle lounaalle. Pientä romantiikkaa arjen keskelle. Aina kun pistän mekon päälleni, muistan tuon päivän :)

Kyllähän tämä hieman lyhyeksi jää, mutta rentoutin asua matalakantaisilla, hieman rennomman oloisilla saappailla.

Huom!! Tämmöinen kroppaa "nuoleva" mekko muuten vaatii alleen ehdottomasti tämän jutun mukaisen alusasun..

Mekko: Lindex

Saappaat: Ecco

Kenkiä, kenkiä, kenkiä....

Tämä ei ole maksettu mainos. Vaikka siltä ehkä voisi vaikuttaa. Mä tulin tällä kertaa hehkuttamaan kenkiä. Sellaisia kenkiä, jotka on mukavia jalassa, kohtuuhintaisia, kestäviä, kauniita. Mä olen ehdottomasti kenkäfriikki. Rakastan kenkiä. Mulla vaan ei voi olla tarpeeksi kenkiä. Vanhemmiten vaan olen alkanut odottaa kengiltä erilaisia asioita kuin ennen. Eli mukavuutta. Nuorempana sipsuttelin milloin milläkin klompsuttimilla, kunhan näyttivät hyviltä. Nykyään mukavuus on olennaista.

Mun selkä kipeytyy, jos käytän korottomia tai hyvin matalakantaisia kenkiä. Parhaalta tuntuu sellainen 3-5 cm korkea korko, mutta sujuvasti käytän hieman korkeampiakin. Olennaista mukavuudelle on myös se, että kengän pohja ei ole kovin ohut, etenkin jos kenkiä käyttää muuallakin kuin toimistossa, eli kengillä pitää pystyä myös kävelemään. Nykyään mun lempimerkkejä on Rieker, joiden kengät on jalassa kuin aamutossut sekä Marco Tozzi, mun luottokorkkarimerkki. Hintataso kummassakin merkissä on hyvin kohtuullinen. 

Pidin Riekereitä aiemmin mummokenkinä. Mutta hei, eihän ne oo. Ensiksi yhdet mun suosikkiRiekerit. 

Mielettömän mukavat jalassa ja tuollaiset aika neutraalit peruskengät. Oon noilla kengillä jaksanut vallan hyvin talsia koko päivän kaupungilla tai töissä seistä koko päivän. Kärki noissa on pyöreä, ehkä terävämpi kärki olis ulkonäöltä kivampi, mutta noi oli niin kertakaikkisen mukavat, että saivat anteeksi pienen kauneusvirheen. 

Sitten saappaat, jotka haluaisin. Just sopiva korko ja varsi näyttää niin lyhyeltä, että luultavasti ei ulotu pohkeen paksuimpaan kohtaan, eli voisivat mahtuakin mulle. 

Nämä meinasivat mustana jo kerran mun kaappiin päätyä, mutta päädyinkin toisiin. Mutta nyt kun näin nää punaiset, niin onpahan taas työlästä perustella itselleni, että miksi en tarvii näitä...

Nää mulla oli, mutta tulivat tiensä päähän kun enhän mä sitten muita kenkiä käyttänytkään. Täydellisen kauniit ja mukavat. 

Okei, nyt on pakko lopettaa näiden googlettelu. Tulee kenkähimo. Ihan kuin mulla ei muuten olis... Katsotaanpa vielä parit perusavokkaat. Eli Marco Tozzia. Nää olis kauniit, mulla on nää (ainakin näyttävät ihan samalta) nudena. 

Mukavat jalassa, hyvin pärjää työpäivän, jossa saa seisoskellakin. 

Nää olis upean punaiset, mutta tuo pohja vähän epäilyttää. Pahoin pelkään, että mulla tulis jalkapohjat kipeäksi. Mut tää väri!! Mulla kyllä on yhdet toiset punaiset Marco Tozzit. 

Nää vielä. Olis kyllä aika hauskat. 

Hintataso kummassakin merkissä on tosiaan hyvin kohtuullinen ja mun mielestäni hinta-laatusuhde hyvä. Riekerit on n. 65 €:sta ylöspäin Marco Tozzin avokkaat yleensä nelisen kymppiä. 

Rajoitetusti värikäs smart

Tänään ei ole kalenterissa muuta kuin tilannekatsaus johdon kanssa ja toimistohommia. Ei siis tarvetta bisnesasulle mutta jotenkin fiksulta pitäisi silti näyttää.

Tämä A-linjainen hame on yksi luottohameistani, mikä päällä olen käynyt työhaastattelussakin. Raikas, fiksu, tukevaa puuvillakangasta. Senkin on tehnyt kiinalainen räätäli jo kauan sitten mutta laatu kestää. 

Huivin lahjoitti anoppini hameen nähtyään :-)

Saappaat vaihdoin arvokkaisiin. Sisällä tarkenee ;-)

Takeista kun on ollut puhe viimeaikoina niin tämä on se kätevä välikausitakki, joka on samalla matkamuisto Dublinista. Ulkolämpötila täällä on tänään reilusti plussan puolella, joten tämä riittää. Tykkään kun sen helma on niin pitkä, juuri polvien alle, jolloin se piilottaa alla olevat vaatteet kokonaan. Mun kaikki hameet on max polvipituisia, ei sen alle. 

Valkoinen takki - uskaliasta Suomen talvessa?

Talvi on Suomessa nykyään usein hyvinkin harmaa ja kolkko. Välillä toki meitä siunataan kipakalla pakkasella ja mahtavilla nietoksilla. Minua ei haittaisi, vaikka näin kävisi useamminkin. Muuten pimeä kausi syö energiaa hyvinkin paljon. Ja vielä jos yhtälöön lisätään hyvinkin synkät värit talvivaatteissa, on ankeus maksimoitu. Musta on erittäin näppärä väri - siinä ei näy lika - mutta se myös synkistää yleistä ilmapiiriä entisestään. Välillä aina näkee ihania väriläiskiä esim. bussipysäkillä, kun joku on uskaltautunut liikenteeseen kirkkaan värisellä tai vaalealla takilla.

Vaalea takki, tai varsinkin ihan valkoinen takki, on varmaan valkoisten talvikenkien lisäksi Suomen talvessa hyvinkin epäkäytännöllinen. Loskaa roiskuu suurimman osan kylmästä kaudesta. Mutta kun lämpötila laskee tarpeeksi nollan alle ja maisema on tarpeeksi valkoinen, uskaltautuu itsekin liikenteeseen epäkäytännöllisen värisillä asuilla.

Tämä takki iski silmään juurikin tällä vaaleudellaan. Ostin sen elokuussa (vuotta en muista), mutta kuitenkin vielä kesän aikana. Näin sen vain henkarissa ja oli minulla oikeastikin tarve siistille talvitakille, ja loppu on historiaa.

Harvemmin käytän tätä takkia hameen kanssa, kun on niin lyhyt, mutta tänään en halunnut laittaa pitkää takkia ja villakangastakkini (beige) on vielä herkempi tuolla loskassa. Ja kylmä ei ehtinyt autolla pääosin liikkuessani iskea paljaisiin sääriin.

Takki: Esprit

Huivi: Marimekko

Mekko: Marimekko

Käsineet: Gant

Kengät: Ecco

Matkamuistona talvitakki

Sain värvättyä miehen valokuvaajaksi - hauskaa oli :D

Talvella työkäytössä minulla on aktiivisessa käytössä kolme takkia. Kaksi pitkää hame- ja mekkopäiville, joita työpäivistäni yleensä on ainakin kolme viikossa ja yksi lyhyempi, joka sekin peittää pepun ja jota tykkään käyttää housujen kanssa. 

(sivukommentti; käytän heijastinta aina pimeällä liikkuessa, vaikkei se käden ympärille käpertyvä härveli kuviin päässytkään)

Tämä ensimmäinen takki on ohuehko villakangastakki, josta tykkään kovasti ja johon on helppo yhdistää erilaisia asusteita.  Alla tämän takin alla on kuvassa mekko ja sen kanssa paksuhkot mustat sukkahousut ja kohtuullisen lämpimät nahkasaappaat.

Tätä itsetehtyä pipoaen käytä työkäytössä oikeastaan koskaan sillä jos on niin kylmä ilma, ettei ohut villakangastakki riitä, käytän alempana esiteltävää hupullista untuvatakkia ja vielä kylmemmällä sen kanssa toista päähinettä.

Mutta värikästä Hermeksen silkkihuovia rakastan! Päivä ei lähtenyt jet lackin takia oikein helposti käyntiin ja mikäs silloin paremmin piristää, kuin kunnon väriläiskä :)

Tällä kuvalla halusin oikeastaan näyttää, että farkut ei oikein sovi tämän takin kanssa, enkä koskaan käytä tätä takkia fakkujen kanssa mutta ei nuo kuvat nyt niin pahalta näytä! Vähän se vyönsolki saa takin pömpöttämään epäedullisesti mutta pillihousujen kanssa menis kivasti..

Takki on itseasiassa räätälin tekemä. Tein ennen töitä, mitkä vei minut säännöllisesti Kiinaan ja teetin siellä räätälillä vaikka mitä vaatteita, myös tämän takin. Se istuisi vähän paremmin jos viimein saisin karistettua muutaman ylimääräisen kilon lanteiltani...

Toinen aktiivisessa käytössä oleva pitkä takki on tämä Canada Goosen untuvatakki. Sekin on jo vuosia vanha, eikä Canada Goose olekaan tehnyt pitkiä takkeja enää vuosiin. Harmi. Ostin tämän aikanaan Torontosta eli ihan kanadalainen Canada Goose :)
Jos NYT olisin ostamassa uutta pitkää untuvatakkia niin ostaisin vielä pidemmän, kuin tämä on. Esim  tämä Ladyliken untuvatakki on ihan unelmapituinen mekkotakki mutta toisaalta minä asunkin muutaman tuhat kilometriä etelämmässä, kuin Ladylike, joten enköhän mä kestä ;-)

Tässä kuvassa takin alla on tämä musta hame, ohuet mustat sukkahousut ja....

säärystimet, jotka vedän polven ja reiden päälle. Ohuet sukkahousut olisivat liian kylmät, paksujen mustien kanssa kokonaisuus olisi liian musta ja raskas, villahousut on too much mutta säärystimet on hyvä lämmike parin miinusasteen kelissä.

Ja tämä on sitten lyhyempi talvitakki, mitä käytän töihin mennessä housut jalassa. Myös Ganada Goosin takki, lämpimämpi, kuin yllä oleva pitkä, huppu on tosi iso, tykkään siitä kovasti ja myös tämä on mulle matkamuisto sillä ostin sen mentyäni ensikerran talvella Chicagoon. Sääennusteet näytti sellaista kymmentä pakkasastetta eli ei mitään ongelmaa, ajattelin pakatessani. Mutta enpä ollut ennen kokenut, miltä -10°C ja kova tuuli tuntuu. Ja siltähän se tuntui, että oli käytävä ostamassa lämpimämpi takki, jotten palellu. Myös nämä Chicagonmatkat kuuluivat edelliseen työpaikkaani, enää mun ei tarvii reissata, kuin korkeintaan Euroopassa.

Jokerina vielä yksi pitkä ja lämmin talvitakki, joka ei tällä hetkellä ole aktiivisessa käytössä ja jonka senkin teetätin sillä kiinalaisella räätälilläni silloin kun viimeksi oli camel coat oli muodissa eli oisko jotain 5 vuotta sitten.  Toisaalta kamelin värinen villakangastakki on  niin klassinen, että tämä takki tulee varmaan pysymään kaapissani ikuisesti.



Ei nämä matkamuistotakit näihin rajoitu!
Jerusalemissa piti ostaa villakangastakki kun siellä piti juuri silloin sataa lunta kun mä olin siellä! Tämä villakangastakki kuuluu kylläkin mun vapaa-ajantalvitakkeihin. Dublinista ostin oikein käytännöllisen, hyvin istuvan ja miellyttävän pitkän välikausitakin ja Lontoosta aivan upean pitkän trenssin välikausitaksi. Näistä tullee kuvia sitten keväällä... Itävallasta ostin lammasturkin, joka on kyllä jäänyt vähälle käytölle. Se on jotenkin epäkäytännöllinen ja painavakin.



Mun vapaa-ajantyylini on kyllä hyvin erilainen, kuin se tyyli, miten pukeudun töihin. En edes samoja takkeja käytä vapaa-ajalla, paitsi tuota harmaata untuvatakkia jos on kamalan kylmä. En ole yhtään niin fiini, kuin minkä kuvan täällä itsestäni annan.

50 sävyä harmaata ja villaa

Talvi ei tainnut tänä vuonna yllättää niinkään autoilijoita, mutta tämän blogin kirjoittajakuntaan se iski pahemman kerran. Siinä missä edellisessä postauksessa töitä paiskottiin lämpökengissä niin täällä kääriydytään mahdollisimman moneen kerrokseen villaa.

Paukkupakkaset tällä kertaa yhdistettiin viikon mittaiseen reissuun ja paniikissa kassiin maanantaiaamuna kasaantui lähinnä erilaisia harmaan sävyjä. Asun väriläikkinä kun tällä kertaa toimivat taskusta pilkottavat nenäliinat ja niistämisestä punainen nenä.

Talvikerrospukeutuminen johtaa ainakin itselläni helposti siihen, että tyyli on enemmän tai vähemmän muumimainen muotokieleltään. Vaikka nytkin päällä oleva villakankainen mekko ja neule molemmat laskeutuvat hyvin niin kerroksien väliin jää ilmaa sen verran paljon että lopputulos on muhkea, mutta toisaalta sitä lämpimämpi.

Itsellenihän nämä reippaamatkaan pakkaset eivät ole syy luopua helmoista. Villasilkkiset sukkahousut, kunnolliset pitkät saapikkaat ja polveen asti yltävä talvitakki pitävät menon riittävän lämpimänä. Kovilla pakkasille helmojen alle kiskaistaan villahousut. Parhaat villahousut saa ostettua mammojen alusvaatteisiin erikoistuneista alusvaateliikkeistä ja nämä ovat suunnilleen ikuisia, omani olen ostanu 20 vuotta sitten ja niillä mennään edellään. Helmojen kanssa tarkenemisessa myös tottumuskin on isossa roolissa. Kun on 20 vuotta kulkenut pääsääntöisesti helmoissa niin ei sitä oikein osaa muuta edes ajatellakaan.

Kuvassa tosin on sen verran lavastuksen makua, että niin paljon kuin pipoista tykkäänkin niin töissä en vielä ole kuitenkaan sisäpiposukupolveen liittynyt. Vaikka välillä kylmissä auditorioissa tekisikin mieli kiskoa pipo päähän. Vapaa-ajalla se pipo sitten onkin paljon enemmän jämähtänyt päähän myös sisätiloihin.

Pakkasta ja lunta

Lumi tuli ja yllätti sitten kuitenkin tässä tammikuussa myös meillä päin. Itse joudu siirtymään paljon toimipisteestä toiseen ja pyörimään ulkonakin, joten kun työpaikan lähellä ei auraus toimi, olen joutunut hankkimaan kunnon kengät töihinkin. Vanhat kunnon Sorelin talvikengät ovat ajaneet asiansa viimeisen kahden viikon aikana enemmän kuin hyvin! Toimistolla työpöydän ääressä vaihdan sitten siistimpiin sisällä. Ei ole paljoa varpaat palellut! 

Kengät: Sorel

Takki: Ahkká

Hame + legginsit + paidat: H&M 

Elämää ohuiden sukkahousujen kanssa

Tämä tulee ehkä olemaan blogin historian toiseksi pisin kirjoitus. Kenties se on täysin tarpeeton, en tiedä, mutta näpyttelin nyt kuitenkin ylös kaikki vinkkini liittyen ohuisiin sukkahousuihin.
Käytän sukkahousuja keskimäärin 4 päivänä viikossa ja useimmiten ohuita "nyloneita", joten minun on pitänyt solmia rauha näiden hemmetin kapistusten kanssa. Tässä kaikki sukkahousuihin liittyvät vinkkini. Homma pelaa kun en laiminlyö mitään näistä. Kuten minkä tahansa uuden rutiinin opettelussa, näidenkin opettelu kannattaa aloittaa yksi kerrallaan.

Kuten kenkäviestissäkin aloitan vinkeillä, joita ei yleensä naistenlehdissä listata mutta jotka kuitenkin liittyy ohuiden sukkahousujen kestoon ja siisteinä pysymiseen. Nämä ohjeet myös on universaaleja riippumatta säärien pituudesta ja pepun leveydestä.

• Sorry, mutta ohuiden sukkahousujen hoito alkaa jalkahoidolla. Viikottainen pedikyyri ja jokailtainen jalkojen rasvaaminen on useimmilla naisilla välttämättömyys. Kantapäiden kovettumat ja nylonit on ihan mahdoton yhdistelmä.
  
  
• Käsissä jos on karheita kohtia vaikka puutarha- tai remonttihommien jäljiltä niin tarvitset puuvillahansikkaat sukkahousujen pukemiseen. Älä luista tästä ja ajattele, että ei tuo yksi vähän repeytynyt kynsi nyt haittaa; Se haittaa ja tekee ihan varmasti reiän. Ja riisu sormukset.
  

• Varaa työpaikalle varasukkahousuja. Mieluusti usean sukkahousun paketti. Tämä lieventää tehokkaasti stressiä siitä, että voi kamalaa, jos sukkahousut menee rikki. Kun kuitenkin joskus raapaiset säären johonkin ja saat reiän niin voit tuumata vain, että ei haittaa, vaihdan toimistolla uudet.

• Tarvitset kylppäriisi pienen annostelupullon nestemäistä pyykkiainetta ja paikan, mihin voit ripustaa sukkahoususi kuivumaan. Tai jos tää paikka on kodinhoitohuoneessa niin ihan mahtavaa. Itse hoitelen homman kylppärissä, mistä syystä siellä roikkuu ”aina” vähintään yhdet sukkahousut.

• Sukkahousut, myös ne halvat markettisukkikset pestään käsin joka käyttökerran jälkeen. Oikeasti siihen menee noin 30 sekuntia mutta välillä pesuhommaan ryhtyminen tuntuu muka kamalan vaivalloiselta. Kirjoitan alla lisää pesusta mutta halusin laittaa tämän asian myös tähän jo heti alkuun. 

Kylppärisisustusta, jep..

Varasukkiksia kansiokaapissani...

Nämä alla olevat ohjeet sen sijaan kirjoitan jälleen omasta lähtökohdastani, että pukukoodina on bisnes, jolloin pukeutumisen ensimmäinen kuvaava sana on tyylikäs. Ei juhlava, ei mukava, ei reipas, ei rohkea, ei seksikäs… vaan ihan vain klassinen ja tyylikäs.

Mitkä sukkahousut näyttää parhaimmilta? (eri tarkoitukseen tarkoitetut kirjavat tai kuviolliset poislukien)

Kyllä ne kalliit, ohuet, silkkisekotteiset laatusukkikset, kuten vaikka Wolfordit, parhailta näyttää. Ne vain on mielestäni arkikäyttöön liian kalliit. Pidän kaapissa kuitenkin aina parit laatusukkikset, jotta tarvittaessa oon  ready to rock’n roll. Koska mun ei oikeastaan ikinä tarvitse ostaa sukkiksia paniikissa pikapikaa, ostan näitä silloin kun bongaan niitä alennusmyynnissä.

Toiseksi parhailta mielestäni ja kolleeganaisten mielipiteen vaihdon mukaan näyttävät halvat 15 den ihonväriset, kevyesti kiiltävät markettisukkikset. 15 denin sukkahousut on niin ohuet, ettei ne juuri näy mutta kuitenkaan sääret eivät ole paljaat. Värin pitäisi olla oman ihon värinen tai himpun tummempi. Mutta jos ero on liikaa niin, että jalat näyttää olevan eripari muun kropan kanssa, jätä ne hyllyyn ja etsi toisesta kaupasta sopivamman väriset.

Kolmanneksi parhaalta näyttävät 20 den ja muuten sama, kuin 15 den..

Syksyllä ja talvella sopivat myös mustat sukkahousut oikein hyvin. Mustissa on myös varaa valita paksumpia ja jopa puuvillasekoitteisia mutta bisnestyyliin ei kuulu paksut pörrösukkikset. Keväällä ja kesällä mustat sukkikset voivat olla melko tunkkaisen näköiset. Hillitysti kuvioidut mustat sopii yleensä hyvin muuten hillittyyn asukokonaisuuteen. Kirjavakuvioiset tai värilliset sukkahousut jätetään kokonaan päiville, joilloin smart tai casual siittää :)

Jos asun väritys vaatii valkoiset sukkiksen niin valitse mieluummin valkokuvioiset kuin täysvalkoiset sukkahousut, mitkä mielestäni sopii aikuisella naisella vain kansallispuvun kanssa.

Oletko ajatellut laittaa kahdet päällekäin?

Paksujen sukkisten sijaan saatan mieluummin laittaa kahdet sukkahousut päällekkäin; alle ihonväriset (voi olla paksummatkin) ja päälle ohuehkot mustat.  Jos on niin kylmä ilma, ettei sisällä tuollakaan pärjää niin harkitsen pitkiä housuja.

Jos on käytettävä tukisukkahousuja

Niin ohuet mustat tai muut värikkäät sukkahousut tukisukkahousujen päällä peittää tukisukkahousut hyvin. Kesäkuumalla jos on käytettävä tukisukkahousuja niin se on ikävää ja läkähdyttävää mutta älä sure ulkonäön takia. Ne on terveyteen liittyvät härvelit ja jokainen varmasti ymmärtää.

Sukkikset vai stay-upit?

Itse laittaisin sukkahousut jos hameen pituus on polviin tai sitä ylemmäs. Ihan vain siitä syystä, että istuessa helma kiipeää ylemmäs ja sukkien pitsejä ei useimmat halua töissä vilautella.

Miten ohuet sukkahousut saa pysymään ehjinä mahdollisimman pitkään?!

• Jaloissa ei saa olla kovettumia
• Ne on pestävä KÄSIN joka käytön jälkeen. Ei vain hygieenisistä syistä vaan pesu auttaa myös palauttamaan nyloniin tarpeellisen kimmoisuuden. Pesukone taas on ihan ehdoton ylilyönti. Sukkahousut eivät todellakaan tarvitse puolen tunnin vatkaamista vaan ultranopea käsihuuhtelu parin pesuainetipan kanssa riittää mainiosti. Säästä sukkahousujasi, äläkä laita niitä pesukoneeseen. Vaikka sukkahousut miten olisi pesupussissa ja vaikka koneessasi olisi miten hellä käsipesuohjelma on se silti aivan turhan kova pesu. Olen joutunut heittämään tarpeeksi monta kertaa sukkahousut koneesta roskikseen vaikka ne on pesupussissa olleetkin, että jos olen liian laiska pesemään sukkikset käsin, nakkaan ne suoraan roskikseen.
• Käytä puuvillahanskoja pukiessasi sukkahousut jos yhtään epäilet, onko kätesi liian karheat.

Sukkahousuissa on silmäpako ja vaihtosukkikset ei ole käsillä!

Onko käsilaukussasi hiuslakkaa? Vaikkei se sitä korjaakaan niin sillä yleensä silmäpako pysähtyy.Läpinäkyvä kynsilakka pysäyttää myös silmäpaon hyvin mutta mulla ainakin kynsilakka löytyy samasta paikasta, missä varasukkiksetkin ovat..

Auttaako uusien sukkisten jäädyttäminen?

En tiedä. Olen kokeillut tätäkin kikkaa, eli kastellut uudet sukkikset ja laittanut ne muovipussissa pakastimeen mutta en ole huomannut eroa suhteen. Minusta vain tämä on aika vaivalloinen tehtävä, mikä käytännössä on tehtävä edellisenä iltana, jotta sukkahousut on seuraavana aamuna kuivat.

Nämä kaikki ovat tietenkin vain suosituksia, vaikka kirjoitankin "komentavaan" tyyliin ;-)

Miten Sinä olet pärjäillyt ohuiden sukkisten kanssa? Mitkä on parhaat vinkkisi niiden kanssa elämiseen?

Paukkupakkasen kestävä untuvatakki

Kirpakat pakkaset ja korkeat nietokset (olipa runollista ;)) kirvoittivat ideoita takkiaiheiksi. Takkipostauksia on tulossa useampiakin tässä alkuvuoden mittaan.

Tässä nyt luottotalvitakkini. Tätä on käytetty niin juhlassa kuin arjessakin. Hankin tämän syksyllä 2009 (samaan aikaan ensimmäisten UGGieni kanssa), sillä oli luvattu kylmää talvea - vai hankinkohan nämä ensin ja sitten tulikin ensimmäinen kunnon pakkas/lumitalvi. No, kuitenkin - tarpeeseen tulivat kummatkin. UGGit pilasin jo vuosia sitten vesi-/räntäkelillä, mutta tämä takki porskuttaa edelleen.

En ole koskaan palellut tällä takilla. Huppu suojasi paljolta, joten pipoakaan ei tarvinnut tukkaa lässäyttämään. Lisäksi tämän kanssa olen voinut käyttää talvisinkin niitä mekkoja ja hameita, kun suojaa hyvin jalkojakin. Paukkupakkasilla olen saattanut pistää ihan tavalliset leggingsit lisäksi hameen alle, mutta muuten on hyvin pärjännyt.

Nyt rupeaa vaatekappaleella olemaan jo sen verran ikää, että en tiedä toimiiko enää yhtä hyvin (nykyään kuljen paljon omalla autolla, joten takki ei joudu tosipaikan eteen bussipysäkillä värjötellessä), mutta aiemmin en olisi tullut toimeen ilman. Nyt pitääkin pitää silmät auki, josko löytäisin vastaavanlaisen tämän seuraajaksi.

Pitkästä untuvatakista tulee helposti Michelin-ukko mieleen, mutta tästä ei niin sitä mielleyhtymää ihan heti tule - vai mitä mieltä olette? 

Muistakaa käyttää heijastinta!!!!

Takki: Esprit

Huivi: Louis Vuitton

Pipo: Burberry

Kengät: Ecco

Kuinka synnyttäjän lantio ja nilkat puetaan?

Otsikkoidea oli alunperin, kuinka synnyttäjän lantio puetaan, mutta sittemmin sain kuulla, että synnyttäjän lantion lisäksi mulla on myös synnyttäjän nilkat. Kirjoitetaan siis molemmista.

Jos joku ei ole sattunut termejä koskaan kuulemaan, niin kerrottakoon, että synnyttäjän lantio on perimätiedon mukaan leveä ja synnyttäjän nilkat taas kuulemma paksut. Miten nämä sitten puetaan? Lähdetäänpä liikkeelle ensin fysiikasta. Synnyttäjän lantiossahan on se hyvä puoli, että se tekee siluetista naisellisen kurvikkaan, ellei sitten satu olemaan, niin kuin nimi antaa ymmärtää, juuri menossa synnyttämään. Synnyttäjän nilkoissa sitten taas on se hyvä puoli, että...No, että niitä on kaksi ja ne ovat kiinni jaloissa. Lantion kanssa siis lähden yleensä ajatuksesta: korosta. Ja nilkkojen kanssa ajatusesta: häivytä.

Paras tapa korostaa lantiota on laittaa vyötärö paikalleen. Lantio, kun tulee kauniisti esiin vain suhteessa vyötäröön. Valitse siis alaosia, joiden vyötärö asettuu oman vyötärösi kapeimpaan kohtaan. Tämä tarkoittaa melko korkeavyötäröisiä hameita ja housuja. Mekot sopivat myös erittäin hyvin, kunhan niissä on selkeästi erottuva vyötärön kohta, jota voit vielä korostaa vaikkapa vyöllä.

Leveähelmainen hame on paksujen reisien paras kaveri. Itse suosin polvipituista tai hieman polven alle ulottuvaa hametta. Kynähamekin sopii mainiosti, kunhan vain  sattuu löytämään riittävän kurvikkaan leikkauksen. En ole vielä koskaan onnistunut löytämään valmiina kaupasta sopivan istuvaa kynähametta, mutta muutamalla pistolla olen kuronut valmishameesta vyötäröä sisään. Leveälantioisen kannattaa muutenkin opetella hiukan korjausompelua, sillä valmisvaatteet istuvat todella harvoin tälle vartalotyypille. Hyvin pienin korjauksin voi kuitekin saada todella isoja positiivisia muutoksia aikaan istuvuudessa. Periaatteessa, mitä kurvikkaampi vartalo, sen tärkeämpi, että vaatteessa on muotolaskoksia ja että laskokset osuvat juuri oikeaan kohtaan.

Housujen kanssa onkin sitten vähän hankalampaa, mutta kyllä niitäkin löytää. Leveälanteisen (ja useimmiten myös paksureisisen) kannattaa suosiolla jättää pillifarkut mallimittaisille ja hankkia mieluummin suoralahkeiset housut tai sitten korkeavyötäröinen malli, jossa on vähän laskosta lantiolla ja jotka laskeutuvat rennommin reisistä ja sääristä.

Nilkkojen paras sirostuttaja on korkokenkä. Periaatteessa mitä korkeampi, sitä pidemmältä ja sirommalta sääri näyttää. Käytännössä on kuitenkin rajansa, miten korkeilla stiletoilla kukin pystyy arjessa taituroimaan. Itse olen havainnut parhaaksi mahdollisimman siron korkengän, jossa on maltillinen korko. Suosin mielelläni mustia nahkakenkiä, joiden kanssa käytän talvella aavistuksen (mutta vain aavistuken) läpinäkyviä mattapintaisia laivastonsinisiä tai toisinaan mustia sukkahousuja. Ihonväristen sukkisten kanssa voi kokeilla nuden värisiä korkokenkiä ja huomata, kuinka jalka optisesti pitenee.

Talvella yksinkertaiset mustat saappaat ovat monesti hamepäivän pelastus. Megapohkeiden omistajana ostan uudet mustat nahkasaappaat lähes aina, kun sellaiset satun jalkaani mahduttamaan. Saappaista paras malli on yksinkertainen ja heti polven alapuolelle ulottuva. Tiedän, että nilkkurit ovat nyt kovasti muotia, mutta ne katkaisevat säären huonoimmasta mahdollisesta kohtaa ja näyttävät harvoin tämän mallisen ihmisen päällä hyvältä. Ainakin kannattaa unohtaa ajatus nilkkureista hameen kanssa kokonaan. Samaten kannattaa suhtautua epäillen nilkkaremmeihin  ja avokkaisiin, joiden pääliosa nousee liian ylös kohti nilkkaa. Periaatteessa, mitä alemmaksi leikattu päälliosa, sen parempi.

Kerrataanpa vielä pähkinänkuoressa:

Suosi

- leveähelmaisia hameita

- vyötäröltä istuvia mekkoja

- korkeavyötäröisiä kangashousuja

- istuvia yläosia, jotka puetaan aina housujen tai hameen alle

- lyhyitä ja vyötäröltä istuvia jakkuja

- hyvin vyötäröltä istuvia kynähameita

- samaa sävyä alaosassa

- korkoja

- saappaita

Vältä

- muodottomia vaatteita

- liian pitkiä ja suoria lantion yli tulevia yläosia

- pillifarkkuja

- matalavyötäröisiä housuja tiukkaan yläosaan yhdistettynä

- empire-vyötäröisiä mekkoja

- tunikoja

- lantiolle asettuvia hameita

- liian tiukkoja vaatteita

- nilkkureita!

- kiiltäviä tai kuviollisia sukkahousuja

Haastavat housut

Edellisessä postauksessani housuasusta kirjoitin, etten oikein tykkää käyttää housuja. Ehkä en löydä oikeanlaisia, minulle sopivia. Ainakaan talvikäyttöön saappaiden ja nilkkureiden kanssa. Saappaiden kanssa pitäisi olla pillilahkeet ja muuten kuin saappaiden kanssa sellaiset ei minun kropalleni sovi.

Tässä pari esimerkkiä, miten olen onnistunut pukemaan samat housut huonommin ja paremmin. Toki housuissakin (tai niiden kantajassa) on vikaa, jos näyttävät turhan piukeilta.

***

Ensimmäiset ovat alelaarista löydetyt ihanan pehmeät puuvillaiset farkku-tyyppiset housut. Mutta tuo vetoketjun läppä retkottaa aina ikävästi. Ensimmäinen setti on todella nou-nou (perustelen pukemista sillä, että olin tietämättäni kuumeessa sitä valitessani). Paita ei istu nätisti ja housut ovat liian piukeat.

Tässä samat housut kuin edellisessä kuvassa, mutta yläosa saa asun näyttämään jotenkin säädylliseltä. Housut näyttävät silti aika piukoilta, mutta piukkuus ei niin pistä silmään.

***

Toiset housut ovat farkut, jotka päällä viisi vaikka nukkua. Ovat niin pehmeät ja mukavat, eivätkä purista mistään. Ovat käytännössä siis melkein kuin verkkarit.. 

Ensin päällä on joululahjaksi saamani paita ja neule. Vaikka rakastan noita lahjavaatteira, niin näiden farkkujen kanssa niitä ei voi käyttää. Pillifarkut yhdistettynä runsaaseen yläosaan sopii pitkille ja hoikille, muttei leveälanteiselle ja rintavalle. Vasemman puoleisessa kuvassa näkyy, että onhan minulla vyötärö jossain siellä piilossa, mutta oikean puoleisessa kuvassa on yläosa kuin iso pallo. Pohkeet näyttävät kovin kapoisilta ja kokonaisuus ei näytä kovin tasapainoiselta.

(Seuraava tehtäväni onkin keksiä näille uusille paidoille käyttökelpoinen alaosa, sillä en niitä halua pistää kiertoon.)

Paremmin farkut sopivat tämän setin kanssa. Neule on suora ja eikä korosta samalla tavalla "runsautta" kuin tuo pörröneule edellisessä asussa. Jalassa lisäksi saappaat (joissa neuleen väristä villaa), jotka tasapainottavat ylä- ja alaosaa. (Suuri kiitos pakkasille, että sain laittaa nuo kengät jalkaan, lämpimämmällä ilmalla ne tuntuvat liioittelulta ;)).

Tämä viimeinen kokonaisuus oli kyllä erittäin toimiva pakkaskelillä. Tavoistani poiketen laitoin sen toisena päivänä peräkkäin päälle.

Nauttikaahan pakkasista! :)

***

Housut: H&M

Toppi ja neuletakki: IvoNikkolo

Kengät: Vagabond, Gabor

Paita ja pikkutakki: Esprit

Farkut: Esprit

Paita ja villapaita: Marimekko

Kengät: Vagabond

Neulepaita: H&M

Huivi: BeckSönderGaard

Saappaat: Art

Miltä mä oikein näytän?

Mun piti kirjoittaa huiveista. Siitä, miten ne muilla näyttää hyvältä ja tuo ryhtiä asuun, mutta mulla ne on aina jotenkin huonosti aseteltu, tekee musta pallon näkösen, on rönttösiä, syödessä ne ui ruokalautasella tai ainakin päivän päätteeksi huivista löytyy päivän ruokalista. No, sen aika on myöhemmin kun taas jäin jumittamaan ajatukseen, että näyttääkö ne oikeasti niin huonolta mulla vai luulenko vaan. Ja siitä jäin taas miettimään juttua, mitä oon muutenkin ajatellut, eli mulla ei oikeasti ole kovin hyvää käsitystä siitä, miltä mä näytän. Että juu, täällä jakelee nohevia neuvoja nainen, jolla ei ole mitään käryä edes omasta ulkomuodostaan.

No mutta, löysin sivun, jossa on valokuvia eri kokoisista ihmisistä. Ilmeisesti ihan tavallisia ihmisiä, eri pituisia, ikäisiä ja painoisia. No, sinnepä laitoin oman ikäni, pituuteni ja painoni ja kas, ruudulle lävähti täysin eri näköisiä ihmisiä. Eri muotoisia ja myös aivan eri kokoisen näköisiä. Mitä ihmettä? Okei, osa varmasti on liikunnallisempia kuin toiset, tokihan sekin vaikuttaa. Mutta kun aloin katsoa kuvia tarkemmin, huomasin, että aika paljon vaikuttaa pukeutuminen. Pukeutuminen on se iso juttu, miksi osa kuvatuista näyttää hyvin sopusuhtaisilta.

Mä nyt koitan omilla kuvilla saada eroa esiin. Kaikissa kuvissa kuitenkin sellaiset vaatteet, joissa noin periaatteessa voisin mennä töihin. Eli ensiksi farkut ja suora t-paita, alla kaarituettomat rintsikat. 

Sitten muuten samat vaatteet, mutta alle mun univormuun kuuluva slimmaava toppi ja paremmat liivit.

Lopuksi sitten vielä mun normivaatteet, eli leggingsit (no yleisemmin sukkikset, mutta nyt kotipäivänä jalassa sattui olla leggarit, kynähame ja istuvampi paita. Alla mun normi alusvaatesetti. 

En tiedä teistä, mutta mun silmääni tuo alin tyyppi on huomattavasti paremman ja myös hoikemman näköinen kuin nuo ylemmät. Toki kahden ensimmäisenkin välillä on eroa, mutta erityisesti tää alin on selkeästi ryhdikkäämmän oloinen. 

Eli oikeastaan kun sitten menin taas tuonne mybodygalleryyn, aloinkin katsella enemmän ihmisiä, jotka pukeutuu saman tyylisesti kuin minä. Hmm... joo, ehkä mä näytän vähän tuollaiselta. Ja toisaalta kun katselin muitakin kuvia, sain hyviä vinkkejä, mitkä toimii ja mitkä ei. Toki tuolla on osalla alusvaate- ja uikkarikuviakin, mutta aika paljon sai kyllä vinkkiä siitäkin, mitä pukeutuminen tekee suht saman kokoisille ihmisille. 

Siisti ja simppeli housuasu

Olen kylmänä kautena huono käyttämään housuja. Kyllä, luit oikein. Kapeat farkut vielä menee saappaiden kanssa, mutta muuten olen aika huono käyttämään housuja..

Nyt kuitenkin ajattelin kokeilla, miltä tämä asu tuntuisi.

Kesällä käytin tätä yläosaa vaalean ruskeiden farkkuhousujen ja mustien ballerinojen kanssa. 

Musta toppi on suureksi osaksi silkkiä ja siksi mukavan vilpoista kesällä käytettäväksi, mutta talvella on myös lämmin. Päällä on musta puuvillainen neuletakki. Jalassa on ihanan väriset chinot (mistä idea ehkä tähän asuun taisi lähteäkin ;)) ja mustat nilkkurit.

Vähän häiritsi istuessa, kun lahkeet nousivat nilkkureiden päältä ylös ja paljastivat sukilla verhoillut nilkat (tämä on yksi syy, miksi en tykkää käyttää housuja ja nilkkureita yhdessä). 

Korun tuohon olisi voinut hyvin vielä lisätä, mutta tuolloin oli fiilis pitää kokonaisuus mahdollisimman simppelinä.

Toppi: Massimo Dutti

Neuletakki: Seppälä

Chinot: Michael Kors

Kengät: Gabor