Ysärikaikuja

Jostain syystä viime aikoina omaa silmääni ovat miellyttäneet todella paljon asiat, jotka ammentavat yhdeksänkymmentäluvusta kaikuja. Nappiverkkarit ajattelin jättää 20 vuoden taakse ja Hello Boys -napapaitaa vieroksuin jo silloinkin, mutta moni muu asia näyttää nykyään todella hyvältä minun silmääni.

Yhdeksänkymmentäluvulla tosin minulla oli Dr Martensit vihreät ja Marimekon olkalaukku musta, mutta jotenkin sitä pitää päivittää tyyliä tälle vuosituhannelle.

Itseasiassa tuon vihreän laukun kanssa yllätin itseni. Vielä tovi sitten olisin pitänyt sitä tosi ysärinä enkä mitenkään positiivisella tavalla. Murretut värit eivät jotenkin miellytä silmääni ja kiitos erittäin voimakkaan vihreän kauden olin kuluttanut sen värin jotenkin täysin loppuun teinivuosina. Nyt väri kuitenkin näytti hyvältä ja kun muuten vaatekaapin värit ovat enemmän tai vähemmän musta-harmaita on kivaa, että edes laukuissa on väriä.

Maihareitakaan en ollut jotenkin osannut kaivat jalkaan, mutta kun ne kaupassa jalkaan kiskaisin tuntui kuin olisin tullut kotiin. Ja ne ovat kyllä ihan täydelliset kengät näihin loskakeleihin, joista nyt viime aikoina on saatu nauttia. Kengät osoittautuivat myös siitä hämmentäviksi, että toisin kuin oikeastaan kaikki muut jalkaani uutena vetämät kengä, nämä eivät yrittäneet kalvaa minulta puolikasta kantapäätä irti. Tosin niin ysäriestetiikan pauloissa en vielä ole että olisin vaihtanut maihareiden mukana tulleet keltaiset nauhat tilalle.

Samoin ajattelin jättää väliin ruudulliset bleiserit, perhosklipsit, trumpettihousut sekä maksamakkaran värisen huulipunan. Ilolla kuitenkin kaappiin hankin farkkuhameen kun sopivat a-linjainen yksilö tuli vastaan. Ajattelin ratkaista sen kanssa kaiken kesäiseen toimistopukeutumiseen liittyvät ongelmat. Hame, jossa on sopivan mittainen helma pyöräilyyn ei kasva joka puun oksalla ja hameen leikkaus oli sellainen, että siihen voi yhdistää oikeastaan minkä tahansa yläosan ja kengät sen mukaan kuin fiksulta ihmisen pitää näyttää. Tosin kuten maihareista voi päätellä niin minun onnekseni töihin ei tarvitse pukeutua minkään tiukan koodin mukaisesti.

Kaikuuko ysäri sinun korvaasi hyvänä vai huonona juttuna?

 

Väritön huivi

Blogi on hiljentynyt sillä kirjoittajien määrä on valitettavasti romahtanut blogin alkuajoista ja kun vielä on hiihtolomia ja flunssaa niin postauksia ei olekaan enää kukaan tekemässä.

Minulla on tänään iltapäivällä workshop ison asiakaslauman kanssa hyvin juridisten lakisäännösaiheen puitteissa. En halua osallistua jäykästi business-tyylissä mutta smarttina kuitenkin. Tämä hame sopii hyvin yhdistettäväksi mustaan ja joulukuun puolivälissä jo laitoinkin yhden kuvan rennosta toimistoasusta tähän hameeseen yhdistettynä.

Tällä kertaa kun olen iltapäivän asiakaslauman keskellä, hain jakun avulla asusta astetta fiksumpaa lookkia ja kipeä kurkku vaati ehdottomasti lämmikettä. En osaa yhdistää tämän hameen kanssa minkään muun väristä huivia, kuin mustan mutta tähän lookkiin olenkin ihan tyytyväinen.

Vaikeaa kuvata mustaa mustaa vasten, joten kuvat nostin kuvien valoitusta ja laskin kontrastia. Oikeasti jakku on kyllä ihan musta, eikä tuollainen kulahtanut.

Saappaat muuten ovat jotkut parin kympin saappaat, joissa pinta imitoi nappanahkaa mutta sisällä on hengittävää tekstiiliä. Näitä voi pitää koko päivän sisälläkin mutta eivät tietenkään ole yhtään vedenpitävät, kuin nahkasaappaat olisivat.

Hame teetetty

Alla napakka Navybootin t-paita

Jakku mbyM

Musta silkki-villahuivi joulutorilta joskus jostain

Väriä asuun

Tänään on tiedossa taas pitkä päivä, joka päättyy edustustilaisuuteen yhteistyökumppanin kutsumana. Niinpä kaipasin päälle siistiä, mutta rentoa. Kynähame, Junaroesn sifonkitoppi sekä musta liehuneule olkoot siis valintani. 

Odotan jo sitä, että pääsee talvisaappaista pois, mutta toisaalta siinä painostaa samalla se, että joudun tänä keväänä etsimään itselleni uudet kevyemmät saappaat jalkaan. Pitänee aloittaa valikoiman tutkiminen nyt jo! :)

Paita: Junarose

Hame: H&M

Sukkahousut: Lindex

Neule: Lindex

Alehankinta ensimmäistä kertaa päällä

Totesin, että minulla on sporttisemman ja rennomman takin mentävä aukko takkivalikoimassani, kun näin tämän takin -50% alennuksessa. Tämä toimii mahtavana yleistakkina säässä kuin säässä, kun untuvatakki on liian kuuma ja villakangastakki liian herkkä.

Taas mietin ehkä sadasosasekunnin valkoisen takin käytettävyyttä, mutta oli se vaan niin nätti.

Aamulla, kun taivaalta satoi taas märkiä rättejä ja edellisenä päivänä tuli ihan vettäkin, ajattelin farkkuja päälle aamulla vetäessäni, että taitaa olla uuden takin paikka. Kyseinen takki pitää hyvin vettä ja siinä on vielä lämmin huppukin. Pituus toimii tosiaan vain housujen kanssa, mutta nyt oli taas housupäivä.

Muu asu koostui sitten ihan farkuista (suorista lahkeista), trikoopaidasta, nilkkureista, huivista ja jakusta. 

Tuo jakku on ollut joskus tosi näppärä, mutta kasvaessani (leveyttä) sitä on käytännössä mahdoton pitää kiinni. Toisaalta vyötäröllä on kiva leikkaus, joten korostaa kapeampaa vyötäröä. Suoremman malliset jakut saavat yläosani taas näyttämään laatikkomaiselta ja massiiviselta. Jos tämän mallisen löytäisi jostain ehkä himpan isompana ja toista materiaalia (tämä yksilö on polyesteriä), niin saattaisi hyvinkin nopeasti livahtaa vaatekaappiini täydennykseksi.

Farkut olivat löytö Brysselin reissultani viime toukokuulta. Ihana ystäväni vinkkasi tästä Leviksen Curve-mallistosta ja sieltähän nämä sitten löytyivät. Takamusta on sen verran, että tavalliset farkut tuottavat hieman haasteita.. Pitää vielä hieman tuosta vyötäröltä löysää kadottaa, niin voi näitä farkkuja käyttää tyköistuvampienkin paitojen kanssa.

Toim. huom: Ko. takki on ollut tämän jälkeen päällä myös mekon kanssa.

Takki: Didrikson
Jakku: H&M
Paita: Lindex
Farkut: Levi's
Huivi: Marimekko
Nilkkurit: Vagabond

Taas samaa perusjakkupukua...

Kirjoitin jo "Perus jakkupuku - kelpaa kerrasta toiseen" jutussa, että tämä puku on ahkerassa käytössä ja niinhän se on. Tänään vain mustilla sukkahousuilla ja kaulassa helmikoru huivin sijaan. Kun suunnittelimme tämän blogin perustamista, pyydettiin, että näyttäydyttäisiin samoissa vaatteissa sen vastineeksi, että muotibloggaajien blogeista saa sen käsityksen, että heidän vaatekaapissa ei ole seiniä ollenkaan. Realiteettia kuitenkin on, että minulla on rajallinen määrä ns työvaatteita.

Sadepäivästä johtuen kenkinä toimistolle asti kumisaappaat - ja aika kampaajalle on jo varattu ;-)

Nämä korut ovat mun perussettiä työpaikkapukeutumisessa. Omistan myös pari helminauhaa, klassisen valkoisen sekä eri värisistä helmistä kootun helminauhan ja usein aamulla sitä kokeilen kaulaan mutta se vaikuttaa minusta liian tätimäiseltä. Nämä helmet taas tuntuu sopivat hyvin töihin ja siviilissäkin juhlallisempiin tilaisuuksiin.

Juuri tällä hetkellä työvaatteita on vielä rajoitetumpi määrä sillä vein pari suosikkimekkoa, suosikkipaitaa ja Bossin lempihameeni pesulaan. Suuren osan työvaatteistani pesetän pesulassa mutta samalla pidän niistä hyvää huolta, jotteivat ne likaantuisi esim harvoin työvaatteeni ovat suoraan ihoa vasten. Jos esim silkkipaidan alla ei ole t-paitaa, on mun pesetytettävä se joka käyttökerran jälkeen. Helpompaa on pukea siisti, väriltään sopiva t-paita alle ja pestä sitä. Niin ja siis kyllä minä käsipesen myös silkkiä, mikäli vaate (esim huivi) muuten vaikuttaa siltä, että kestää vesipesua.

Meillä kun on business pukukoodi niin isolla osalla työntekijöitä, toimii firman rakennuksessa pesulapalvelu. Sisäänkäynnin luona vain tiputtaa vaatteet muovipussissa kesäyslaatikkoon ja muutaman päivän päästä voi hakea luukulta myöskin sisäänkäynnin luota. Hinnatkin ovat halvemmat, kuin tavallisten pesuloiden. Mainiota!

Koska luit kirjoituksen siitä huolimatta, että minulla on taas samat vaatteet päällä niin räväytänpä tähän lisäksi ratikkapysäkin värikkäimmän sadetakin!

Ja koska tänään on ystävänpäivä, enkä halua huijata teistä ketään.  Ja tänään on Keski-Euroopassa karnavaalien päätös ja ymmärrätte, etten sunnuntaina ole pukeutunut mihinkään jakkupukuun vaan kuvat ovat menneeltä viikolta. Näin ollen näytän, minkä näköisenä todellisuudessa tänään karnevaalisunnuntaina liikuin kauduilla. 

Miten niin nyt on vielä karnevaalit?! Nämä evankeliset reformoidut täällä laskee 40 päivää pääsiäissunnuntaita kun useimmat muut, luterilaiset Suomessa ja katolilaiset laskevat 40 päivää miinun suununtait. Eli Suomessa paastonaika alkoi jo tuhkakeskiviikkona laskiaistiistain jälkeen mutta silloin sunnuntait ei ole paastopäiviä. Täällä paastotaan 40 päivää putkeen ilman mitään sunnuntaitaukoja. Siksi karnevaalitkin jatkuu ja meillä oli hauskaa :-D

Tietokone mukaan toimistolta

Liikkuvan työn yksi perustavalaatuisimpia haasteita on se, että toimisto pitäisi saada kulkemaan helposti mukana. Liikun työmatkoilla julkisilla kulkuneuvoilla ja pyrin kohdekaupungeissa liikkumaan joko jalan tai paikallisliikenteellä eli tavaroiden pitää olla helposti matkassa kulkevia.

Usein törmää väitteeseen, että suomalaiset työmatkaajat tuntee kansainvälisillä lentokentillä läppärirepuista ja että tuo on vähintään yhtä noloa kuin urheilusukat puvun kanssa. Itse voin kuitenkin tunnustaa, että hyvin usein itselläni selkään menee reppu.

Oman läppärireppuni ostin Nudgesta. Tosin tässä on pakko todeta, että sen minkä tämä voittaa vähäsporttisesta ulkonäöstään se häviää kannettavuudessaan eli yllättävän usein löydän itseni kinumasta mieheni pyöräilylähettikäyttöön tarkoitettua reppua, joka tosiaankin huutaa sporttisuutta jokaisella neliösentillään.

Läppärin lisäksi kuljetan yleensä mukanani koulutusmateriaaleja. Kassiin pitää siis saada mahtumaan kurssilaisille jaettavat materiaalit, läjä liimalappuja, tusseja, kuvakortteja ja jos vaikka mitä muuta fasilitointisälää. Tuolloin käyttöön yleensä valikoituu weekenderkokoinen veska.

Marimekon musta laukku nielee sisäänsä suunnilleen puoli maailmaa ja hihna on riittävän pitkä jotta sen saa heitettyä tukevasti kantoon. Joskus haaveilin ostamavani Korsin Jet set -toten läppäriversion, mutta sitten tulin järkiini. Ei tässä minun kuormakamelielämässäni tulisi mitään jos kassin hihnat on sentin levyiset ja niitä ei laitettua yli olan.

Käyätännössä minä voin tehdä mistä tahansa laukusta läppärilaukun, koska koneen yleensä sujautan neopreenitaaskuun ja usein kone kulkee päiväreissuilla myös esim. Lumin Supermarket Bagissa tai pienemmissä Marimekon kasseissa. Ja noloa kyllä yllättävän usein se läppäri myös matkaa varsinkin työn ja kodin väliä ihan vain kankaisessa ostoskassissa.

Tuo anopilta joululahjaksi saatu pellavaa ja pitsiä yhdistelevä sentään on vähän järkevämpi ratkaisu kuin turhan usein menossa mukana oleva hipsteruskottava Marimekon -kangaskassi. Mutta onhan se nyt niin, että vähän kassialmafiiliksellähän sitä ollaan kun roudaa tavaroita kauppakassissa....

Mutta tosiaan. Mitään helppoa patenttiratkaisua minualla ei tähän ole. Varmasti osa on kiinni persoonsta, mutta osa taitaa johtua myös siitä, etten käytä reissuilla henkilöautoa. Tosin en tiedä onko työkaverini fiksu nahkainen käsilaukku ja auton takapaksista löytyvä pahvilaatikko yhtään sen järkevämpi tapa ylläpitää liikkuvaa toimistoa...

Nahkahame toimistossa - uhka vai mahdollisuus?

Ensimmäiset mielikuvat nahkavaatteista (jos ei ajatella kenkiä tai takkia) lienevät ehkä hieman kyseenalaisia. Tuskin ensimmäiseksi tulisi mieleen kokeilla niitä toimistopukeutumiseen.

No, minäpä kokeilin. Ostin parisen vuotta takaperin Hulluilta päiviltä nahkaisen kynähameen ja oli kyllä jokaisen sentin arvoinen. Hame on lähes polvipituinen - riippuu toki turvotusasteesta: jos turvottaa kauheasti, niin hame jää ylemmäksi ja jos vähemmän, niin istuu enemmän lantiolle.

Hieman ehkä tuo nahkahame yhdistettynä nahkasaappaisiin on too much, mutta ei anneta sen häiritä ;) By the way, tuo paitapusero on muuten yksi niistä "ongelmayhdistettävistä" vaatteista, mistä mainitsin tässä jutussa. Aika hyvin yhdistyy kynähameen kanssa, eikö?

Toinen nahkahame löytyi puolitoista vuotta sitten Tukholmasta alennusmyynnistä. Alkuun arastelin sen käyttöä, mutta löysi sekin paikkansa. Jonkin kerran on päätynyt työpaikallekin päälle. (Pahoittelen vessakuvaa, kuva otettu aikaa ennen tätä blogia.)

Ihan hyvin käy toimistoonkin - vai mitä mieltä olette?

Ylempi kuva:

Hame: Christelle & co

Paita: Marimekko

Saappaat: Ecco

Alempi kuva:

Hame: ENY

Paita: Esprit

Nilkkurit: Gabor 

Kurveja korostaen

Ja taas. Ette usko. Löysin hameen kaapistani. Juu, vaatekaappini on taikamaailma: kun fiilis on hyvä ja kroppa ei aiheuta peilin kautta katsottuna inho-väristyksiä, niin kaapista löytyy vaikka mitä kivaa aivan yllättäenkin. Toisaalta, jos turvottaa ja tekisi mieli pukeutua lököverkkareihin ja hautautua peiton alle, ei kaapista löydy mitään päälle pantavaa. 

No. Tätä asua hahmottelin jo illalla nukkumaan mennessä, muta hame vaihtuikin ex tempore tavallisesta kynähameesta tähän. Materiaali on villakangassekoitus ja muoto merenneitomainen: takapuolen alta helma lähtee kaartumaan taas ulospäin. Etuosa on hieman takaosaa lyhyempi. Tämä hame siis todellakin korostaa kurveja.

Yläosaan kokeilin ensin perusneuleita, mutta alaosan idea jotenkin katosi niissä, joten päädyin hameen sisään laitettavan poolopaitaan. Ohut paita vaati alleen aluspaidan, jottei liivien rajat tai vyötäröseudun pinnanmuodot erotu turhan tarkasti.

Paita: Esprit

Hame: Eny

Saappaat: Ecco

Giorgio my friend!

Tänään päivän tärkein tilaisuus oli kuukausittainen kunniani saada esitellä kaikille konsernin Sveitsin uusille työntekijöille tytäryhtiö, mihin itse kuulun. Konsernissa on 5 yhtiötä ja tässä kuussa uusia työntekijöitä oli mukavan paljon, 32. Pidän sitä äärimmäisen tärkeänä, että uudet työntekijät saavat hyvän alun uuteen työhönsä ja siksi olen oikein mielissäni, että juuri minä saan esitellä, mitä me teemme. Vaikka aihe ei mitenkään jännittävä olekaan niin sain heidät nauramaan ääneen pari kertaa :)



Asuksi halusin jotain tyylikästä muttei liian jäykkää, joten valitsin jakuksi Armanin jakun, jota käytän ilmiselvästi ihan liian harvoin! Sain nimittäin päivän aikana enemmän kohteliaisuuksia vaatteista, kuin varmaan vuoden aikana yhteensä! Jopa meidän toimari, joka ei paljoa kohteliaisuuksia jakele, kehui päivän lookkiani :)

Tiedän, tiedän, tylsiähän nämä bisneslookit on parhaimmillaankin mutta tänään niiden kehujen jälkeen koin itseni oikein nätiksi.

Ostin jakun noin 2 vuotta sitten alennuksesta ja silti sille jäi aika paljon hintaa. Siinä on erikoisesti ylöspäin suuntaavat olkatoppaukset, pystykaulus ja naisellinen rusettimainen suljin. Väri on hyvin tumman sininen, enkä ole löytänyt lähellekään saman sinistä hametta. Tänään, taas kerran, hameena Bossin hame, joka on ollut niin ahkerassa käytössä, että siinä jos missä on tullut rahalle vastinetta. Mutta jos kerran tuo jakku niittää kehuja näin tehokkaasti niin se on ehdottomasti otettava tiheämpään käyttöön!
Paita on Bossin ohut silkkipaita. Sen alla on oltava ihon värinen aluspaita tai t-paita sillä muuten näkyy ihon väriset rintsikatkin läpi. Kuvassa näkyy huonosti mutta siinä on sellainen kangassuikale tuossa edessä.

Valkoinen paita ja tummat jakku ja hame on haastavaa kännykän kameralle. Tässä näkyy jakun ylityiskohdat vähän paremmin vaikka paita onkin sitten ylivaloittunut... Tässä näkyy myös hamee lievä, kudottu raitakuvio.

Ammattivalokuvaajan kuvassa "vähän" parempi valotus ja värit. Tämä kuva mulla taitaa olla LinkedInissä ja siinä näkyy jakku vähän paremmin, sen väri ja jopa paita on sama! No, päivät pitenee ja kohta kuvia voi ottaa paremmin päivänvalossa.

Bisnesnainen pitkällä junamatkalla

Olen istunut tänään kuusi tuntia junassa Zürich-Geneve-Zürich, joten aamulla vaatevalinnan dominoivin kriteeri oli vaatteiden mukavuus siitä huolimatta, että kokouksessa, mihin olin matkustamassa, olisin "puolustusasemissa" 12 asiakkaan edustajan kanssa, joista puolet oli juristeja ja kaikki miehiä.

Hame ja jakku on Hugo Bossin mutta eri paria. Hame on yksi pisimmistä polvihameistani, joten sen helma ei kiipeä ylös istuessa eikä edes junan penkissä röhnöttäessä. Jakku taas istuu hyvin toisin, kuin hameeseen kuuluva jakku. Kiinteytysprojektini ei ole vielä edennyt tarpeeksi pitkälle, jotta kaikki vaatteeni istuisi hyvin, joten näillä mennään. Hame ja jakku näkyvät myös ainakin tässä postauksessa. Muistelen jonkun toivoneen, että kirjoituksissa näytettäisiin myös samoja vaatteita ja sen toiveen nyt minä ainakin voin toteuttaa helposti, sillä ei mulla nyt niin kamalan paljoa vaatteita ole, että pakosti on samat työvaatteet kohtuullisen tiheästi päällä.

Jalkineiksi valitsin mustat, ei-nahkasaappaat, jotka hengittävät mukavasti pitkän junamatkan aikana mutta lämmittää sopivasti sään ollessa pari plussa-astetta.


Mustaa ja mustaa, kamalan tylsää, leikkauksetkin on tylsät. Sitä nätimmin tämän kauniin silkkipaidan  (Caliban) kauluksen koristus pääsee oikeuksiinsa. Ja ainakin sopeuduin hyvin niiden juristien joukkoon ja edustin firmaani ja asiaani vakuuttavasti. Mikä osa siitä vakuuttavuudesta on tylsän asun sitä en tietenkään tiedä mutta ei se ainakaan haittaa ;-)