Tietokone mukaan toimistolta

Liikkuvan työn yksi perustavalaatuisimpia haasteita on se, että toimisto pitäisi saada kulkemaan helposti mukana. Liikun työmatkoilla julkisilla kulkuneuvoilla ja pyrin kohdekaupungeissa liikkumaan joko jalan tai paikallisliikenteellä eli tavaroiden pitää olla helposti matkassa kulkevia.

Usein törmää väitteeseen, että suomalaiset työmatkaajat tuntee kansainvälisillä lentokentillä läppärirepuista ja että tuo on vähintään yhtä noloa kuin urheilusukat puvun kanssa. Itse voin kuitenkin tunnustaa, että hyvin usein itselläni selkään menee reppu.

Oman läppärireppuni ostin Nudgesta. Tosin tässä on pakko todeta, että sen minkä tämä voittaa vähäsporttisesta ulkonäöstään se häviää kannettavuudessaan eli yllättävän usein löydän itseni kinumasta mieheni pyöräilylähettikäyttöön tarkoitettua reppua, joka tosiaankin huutaa sporttisuutta jokaisella neliösentillään.

Läppärin lisäksi kuljetan yleensä mukanani koulutusmateriaaleja. Kassiin pitää siis saada mahtumaan kurssilaisille jaettavat materiaalit, läjä liimalappuja, tusseja, kuvakortteja ja jos vaikka mitä muuta fasilitointisälää. Tuolloin käyttöön yleensä valikoituu weekenderkokoinen veska.

Marimekon musta laukku nielee sisäänsä suunnilleen puoli maailmaa ja hihna on riittävän pitkä jotta sen saa heitettyä tukevasti kantoon. Joskus haaveilin ostamavani Korsin Jet set -toten läppäriversion, mutta sitten tulin järkiini. Ei tässä minun kuormakamelielämässäni tulisi mitään jos kassin hihnat on sentin levyiset ja niitä ei laitettua yli olan.

Käyätännössä minä voin tehdä mistä tahansa laukusta läppärilaukun, koska koneen yleensä sujautan neopreenitaaskuun ja usein kone kulkee päiväreissuilla myös esim. Lumin Supermarket Bagissa tai pienemmissä Marimekon kasseissa. Ja noloa kyllä yllättävän usein se läppäri myös matkaa varsinkin työn ja kodin väliä ihan vain kankaisessa ostoskassissa.

Tuo anopilta joululahjaksi saatu pellavaa ja pitsiä yhdistelevä sentään on vähän järkevämpi ratkaisu kuin turhan usein menossa mukana oleva hipsteruskottava Marimekon -kangaskassi. Mutta onhan se nyt niin, että vähän kassialmafiiliksellähän sitä ollaan kun roudaa tavaroita kauppakassissa....

Mutta tosiaan. Mitään helppoa patenttiratkaisua minualla ei tähän ole. Varmasti osa on kiinni persoonsta, mutta osa taitaa johtua myös siitä, etten käytä reissuilla henkilöautoa. Tosin en tiedä onko työkaverini fiksu nahkainen käsilaukku ja auton takapaksista löytyvä pahvilaatikko yhtään sen järkevämpi tapa ylläpitää liikkuvaa toimistoa...