Miksi kannattaa pelata varman päälle?

Oma pukeutumistyylini ei ole mitenkään konservatiivisin eikä työyhteisöni edellytä niin muodollista pukeutumista mitä muutaman kanssakirjoittajan työnantajat, mutta silti kokemus on opettanut, että kannattaa tietyssä määrin pelata varman päälle kun töihin vaatteita valitsee.

En tiedä miten eilen kalenteriani luin, mutta olin vakaasti siinä kääsityksessä, että tämä päivä pitää sisällään vain talon sisäisiä palavereja. Olin kyllä huomannut että aamupäivälle oli merkintä kuvauksesta, mutta luulin sitä yhteen esiteprojektiin liittyväksi kuvaukseksi. Puolijuoksua lähijunalle kiitäessä kuitenkin tajusin, että kuvat tulevatkin erääseen järjestömme lehteen ja kuvattavana olen minä itse.

Siinä kulkiessani ehdin jo pohtia että mitä sitä tulikaan kiskottua niskaan ja löytyykö toimiston kaapista päälle muuta kuin takavuosien naamiaisiin hankittu tiikeripuku. Onneksi tietty perusharkinta oli toiminut kaapin edessä seisten ja päälle tuli automaattisesti valittua suhtkoht siisti mekko. Oikein varman päälle pelatakseni olisi kannattanut napata vielä neuletakki matkaan, jotta tarvittaessa saisin kädessäni olevan tatuoinnin peittoon, mutta oli tämä nyt sentään parempi kuin se, että olisin tullut töihin polvipussillisissa riemunkirjavissa leggingseissä ja soputeltan kokoisessa mukavuustunikassa.

Kuvan mekko edustaa myös edellisessä postauksessani näkyvää turvamekkokategoriaa. Lindexin kevyesti kellohelmainen trikoomekko on ostettu aikanaan messukäyttöön ja oli pitkään kaapin perällä varattuna vain messuilua varten, mutta lopulta mekko osoittautui mahtavaksi työvaatteeksi. Viskoosisekoitekangas on riittävän painavaa, jotta se laskeutuu hyvin ja kankaassa on hillitty kiilto. Sivutaskuissa kulkee mukana kännykät ja avaimet työpaikan kerrosten välillä suhatessa ja vajaamittaiset hihat ovat itselleni mieluiset. 

Pidän myös mekon mittasuhteista. Helma on riittävän pitkä 172 senttiselle käyttäjälle ja hyvää on myös se, että vyötärön leikkaus on riittävän matalalla. Olen rintava ja usein vastaavien mekkojen kanssa on ongelmana se, että vyötärön ja rintojen väliin ei riittävästi "ilmaa", koska vyötärön leikkaus on korkeammalla. Pieni juttu, mutta vaikuttaa uskomattoman paljon siihen miltä vaate näyttää päällä. Periaatteessa vaate olisi tuolloinkin ihan oikeaa kokoa, mutta leikkaus aiheuttaa helposti sen, että näyttäisin paljon isommalta mitä oikeasti olen kun vyötärön seutu ei tule kunnolla esille.

Tämä mekko on myös helposti asustessavissa. Tällä kertaa flunssaisen kipeää kurkkua lämmittää villa-modaalihuivi, mutta on tässä myös juhlittu pikkujoulut niin, että kaulaan on vaihdettu iso koru ja jalkaan pistetty korot.

Mekko: Lindex - Huivi: Becksöndergaard - Kengät: Clarks